Omalla reissullamme päätimme tehdä matkasta nelipäiväisen version ja vaeltaa Shelley Beachilta Blanket Bayn ja Cape Otwayn kautta Johanna Beachille. Rannalle laskeutumisen sijaan päätimme lähteä liikkeelle sisämaareittiä välttääksemme ensin 100 m laskun ja heti perään 150 m nousun noin kilometrin matkalla. Toinen syy valintaan oli rannalla ylitettävä Elliot River, jonka veden korkeudesta emme oikein päässeet selvyyteen. Päättelimme kuitenkin, että jos sisämaan reittiä suositellaan käytettäväksi joen tulviessa, voimme hyvin aloittaa retkemme kuivin jaloin.
Ensimmäiset koalat kiipeilivät puissa lähtöpaikkamme vieressä. Matkalla niitä näkyikin useammassa paikassa, joten kuvia riittää...
Myös vaellusreitistämme tuli tallennettua "kuvaa", kun puhelimeni piirsi Google mapsiin reittiä aina silloin, kun yhteys ulkomaailmaan löytyi. Varsin hyvin gps kulkuamme seurasi, vaikka suurimman osan matkasta olimme puhelinverkkojen ulottumattomissa. Suomessa hyviin tietoliikenneyhteyksiin tottuneelle reissaajalle puhelinyhteyksien häviäminen tuntui kieltämättä hieman kummalliselta, vaikka meitä oli toki varoitettu.
Ensimmäisenä päivänä kuljimme siis Shelley Beachilta Blanket Baylle, noin 15 km:n matkan. Reitti kulki Great Otway National Parkin sademetsässä. Vaelluspolut oli merkitty suureellisesti "roadeiksi" ja "trackeiksi". Pysähdyimme ensimmäiselle ruokailutauolle Elliot Roadin ja Parker Roadin risteykseen. Parker Roadilta tie kääntyy uudelleen kohti rantaa Johnson Trackia pitkin. Kyseistä polkua seuraten pääsisi rantaan asti, mutta GOW kääntyy kohti telttapaikkoja ensin Blanket Bay Trackille ja sieltä Telegraph Trackille aivan rantaan saakka.
 |
| Kuva: Ari Mänttäri |
Leiripaikat on merkitty karttaan, mutta käytännössä suunnistaminen vaeltajien teltta-alueelle oli usein haastavaa, sillä tiet ja polut johdattivat kulkijan ensimmäisenä autolijoiden telttaparkkiin. Kulkemalla autoilijoiden "pitkäaikaisparkin" läpi, löytyi sitten viittoja, jotka johdattivat kävelijöiden telttapaikoille.
Laskuveden aikaan Blanket Baylta paljastuivat upeat kalliot, joilla vaikutti olevan runsaasti elämää. Vaikka ensimmäisen päivän kävelyt tuntuivat jaloissa, oli mukavaa kulkea rantakalliolla kuvaamassa näkymiä.
Australia vaikutti olevan kirjoitettujen kylttien luvattu maa ja erilaisia kieltoja sekä ohjeita löytyi myös leiripaikalta ja seuraavana aamuna reitin varrelta. Toisena päivänä kuljimme noin 12 km Blanket Baylta Cape Otwaylle aluksi vielä sademetsässä, loppumatkan jyrkkää rannikkorinnettä seuraillen. Alkumatkan nimettyjen roadien ja trackien kaltaisia tienviittoja ei enää näkynyt, mutta reitti oli muuten hyvin merkitty.
Eipä silti, että kyltit jotenkin turhia olisivat olleet: tulipalon vaarasta varoiteltiin pitkin matkaa ja kulkemissamme maisemissa on helppo uskoa, että jos pensaspalo pääsee valloilleen, ei montaa mahdollisuutta pelastautumiseen ole. Siellä täällä näkyi palaneita puita ja vaellukselle lähtijöitä muistutettiin myös siitä, että jokaisen tulisi olla tietoinen millainen palovaara juuri kyseisellä alueella kulloinkin on. Total Fire Banin aikana edes retkikeitinten käyttö ei ole sallittu suuren tulipaloriskin vuoksi. Tuolloin myös osa leirintäpaikoista suljetaan kokonaan.
Australian sateisen kevään jälkeen vettä kuitenkin riitti ja palovaroituksetkin olivat lähinnä vihreällä low- ja moderate-alueella.
Ei ollut turhaa myöskään putoavista oksista varoittaminen, sillä muutamin paikoin puita oli kaatunut polun yli. Osa piti kiertää, joistakin pääsi kipuamaan yli tai ali.
 |
| Kuva: Ari Mänttäri |
Cape Otwayn majakkaan emme menneet. Majakka, kahvila ja ilmeisesti myös kaikki roskakorit olivat noin 20 $ pääsymaksun ja rauta-aidan takana. Monissa paikoissa muistuteltiin, että retkeilijöiden on itse huolehdittava roskistaan, mutta oli yllättävää, ettei edes pienen kaupan yhteydessä ollut roskiksia! Päästessämme perille aukioloaikaa oli jäljellä vain noin tunnin verran, joten päätimme, että selviämme kyllä kiipeämättä majakan torniin. Iltaruoka valmistui vain vettä lisäämällä kymmenessä minuutissa.
Kolmantena vaelluspäivänämme kuljimme noin 11 km Cape Otwaysta Aire Riveriin. Reitti kulki muutamia kilometrejä rantahietikolla, joka varmasti lähes missä tahansa maailmassa olisi auringonottajien valloittama - mutta ei täällä. Ne auringonottorannat kun ovat kuulemma länsirannikolla.
 |
| Kuva: Ari Mänttäri |
GOW:lla on myös muutamia jokia ylitettävänä. Aire Riverin yli kulkee silta, joka näkyi kauas mäen päälle. Sillan kupeessa oli myös hiekkapohjainen uimaranta, ja vaikkei vesi ollut kovin puhtaan näköistä eikä lämmintäkään, oli vaelluspäivän jälkeen mukava pulahtaa uimaan.
Neljäs ja viimeinen vaelluspäivä valkeni sateisessa säässä. Vaikka useina aamuina oli ollut hieman sumuista, sää oli kirkastunut kymmeneen mennessä. Nyt vettä kuitenkin tuntui tihkuttavan sen verran paljon, että päätin lähteä liikkeelle sadevarusteissa. No, sää selkeni yllättävän nopeasti ja puolisen tuntia kuljettuamme sain ottaa sekä housut että takin pois...
Viimeinen vaelluspäivä oli pituudeltaan noin 14 km ja kulki siis Aire Riveriltä Johanna Beachille. Reitti kulki alkumatkan pitkin rantaa, välillä puikahdettiin sisämaan puolelle ja sitten taas takaisin rantaan. Ja siellähän odotti myös joen ylitys, tällä kertaa ilman siltaa.
Matkalla oli ollut myös erilaisia koeviljelyaloja, mutta ainakaan itselleni ei selvinnyt miksi niitä oli. Reitin varrella oli myös useita "kameratolppia", joissa oli ohjeena laittaa kamera tolpan päälle, ottaa kuva tiettyyn suuntaan ja lähettää se sivustolle, jossa seurataan maiseman muuttumista näissä kuvauspisteissä. Tällä pisteellä kuvaan tuli polkumaisema!
 |
| Kuva: Ari Mänttäri |
Matkan lähetessä loppuaan huomasi selvästi kuinka askel alkoi jo painaa, varsinkin alamäissä. Onneksi "portaat" olivat töppöjalallekin sopivat eikä mitään sellaista harppomista kuin Azoreilla. Ja se suuri joki... ...oli kuivunut.
Päästyämme Johanna Beachille ei retki vielä päättynyt, vaan saimme autokyydin GOW:n viralliseen päätepisteeseen 12 apostolille. 12 apostolia ovat merestä esiin pistäviä kivipaasia, joiden läheisyyteen on tehty kävely- ja kuvauspisteitä paitsi kävellen myös autolla paikalle saapuville retkeilijöille.
Huikea reissu, jonne voisin lähteä uudelleenkin!
