Himanvuori, joka myös Himankirkkona tunnetaan, sijaitsee Virolahdella aivan Vaalimaan rajalla. Viitoitus Vaalimaan rajanylityspaikalle vievältä rekkajonoistaan tunnetulta 7/E18-tieltä Himantielle on selkeä, mutta myöhemmin hiekkatiellä ja kapealla metsäautotiellä viitat on sijoitettu vähän haasteellisemmin...
Kun vuoren juurelle löytää, loppuvat kaikki viitat. Leveähkö "polku" johdattaa vaeltajan kuitenkin kohti vuoren lakea ja Vaalimaan seudun kyläyhdistyksen ylläpitämää laavua. Nuotiopaikkaa lukuunottamatta laavulla ei ole muita retkeilypalveluita. Näköalat ja maisemat ovat kuitenkin upeat, eikä Vaalimaalle tai Virojoelle mukavuuksien pariin ole kuin muutaman kilometrin matka.
Himanvuorelta on nykyiselle Venäjän rajalle vain puolitoista kilometriä. Vuoren rinteeltä ja huipulta näkee hyvinkin kauas Venäjän puolelle. Legendat kertovat Isonvihan ajoista, jolloin vuorella sijaitseviin kallioluoliin (tai oikeammin koloihin) on menty vihollisia piiloon. Tarinat kertovat myös venäläisestä kasakasta, joka ei ole osannut varoa jyrkänteen reunaa, vaan on hevosineen pudonnut "rotkoon". Rinteillä liikkuessaan kannattaakin olla varovainen, sillä ne ovat kauttaaltaan jyrkkäreunaisia ja paikoin liukkaita, eivätkä kulkuväylätkään ole kovin leveitä.
Paikka on töppöjalkaisen painajainen eikä se sovellu myöskään korkeanpaikankammoisille, sillä kiipeiltävää riittää. Matkalle kannattaa ottaa mukaan hyvät, kiipeilyyn soveltuvat jalkineet, sillä vuorella saa oivallisen tasapaino- ja ketteryysharjoituksen kulkiessaan kapeilla poluilla ja loikkiessaan kivien päällä. Geokätköjäkin Himanvuoren ympäristöstä löytyy, joten asiasta kiinnostuneiden kannattaa vierailla geocaching.com -sivustolla.
Hämmästyttävää on kasvien kyky löytää itselleen kasvualusta silloinkin, kun se ihmismielessä näyttää olevan väärin päin tai ylösalaisin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti