Polku on reitti

Polku on luonnossa kulkeva reitti kahden pisteen välillä. Ja metsäisessä luonnossa on aina polkuja.
Yksi metsäpolku on puistossa, toinen viidakossa, kolmas kaukana korvessa. Polku voi olla tie tai katu, kuja tai väylä, rata tai reitti.
Se ei välttämättä kulje puiden seassa, vaan saattaa syrjähdellä pihateille ja pientareille, asfaltillekin.
Eikä aina pysytä pelkästään kuivalla maalla...

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Helatorstai ja pitkä viikonloppu

Sillä aikaa, kun kaivonporarit pörräsivät isojen koneidensa kanssa, minä käytin hieman pienempiä koneita. Sieltä täältä oli pihaan kertynyt koivun ja männyn runkoja, jotka piti pikaisesti saada polttopuiksi. Samaan aikaan, kun ensimmäiset raparoiskeet lensivät kaivannosta, olin saanut puut pilkotuksi. Loppuiltapäivä sitten kului niiden kantamisessa siisteihin pinoihin.




Läheiseen sähkötolppaan ilmeistyi tikka nakuttelemaan itselleen koloa, mutta ilmeisesti se ei tikan itsensäkään mielestä ollut kovin järkevä paikka... Muurahaiset sille tuntuivat maistuvan, mutten saanut sitä kameran tähtäimeen silloin, kun se hyppeli maassa. Muurahaispesän vieressä vanhaan ja vinoon linnunpönttöön oli ilmestynyt kirjosieppopariskunta. Varsinkin uros päästi minut hämmästyttävän lähelle kuvaamaan!





Kuluneena viikonloppuna on ollut hauska seurata, kun mökin takana kukkivat yhtä aikaa sini-, valko- ja keltavuokot. Lisäksi aivan niiden vierestä löytyy sekä valkoisia että violetteja orvokkeja.  Muitakin kukassa olevia kasveja mökkitontilta löytyy: ketunleivät kasvavat tien varressa melkein valkoisena mattona. Kielo on levittäytynyt kaivolle vievän polun varteen. Vielä ei kielonkukkien tuoksu ole vallannut rinnettä, mutta ehkä jo ensi viikolla tuoksu leviää tiskipaikalle asti.


 




Hyötykasveista mustikoissa alkaa näkyä jo aavistus tulevan kesän herkuista. Grillipaikan vieressä peltokanankaali (ehkä) on aloittelemassa kukintaansa. Nokkosetkin tuli hyödynnettyä lettujen mausteena ja silmäteräni lipstikka oli puskenut itsensä jo reilun parinkymmenen sentin korkuiseksi.


 

 

 

Perhosiakin kuluneina päivinä on lennellyt runsaasti. Olen nähnyt ainakin tyttöperhosia, sitruunaperhosia, suruvaippoja ja yhden sinisiiven. Kameran linssin eteen pysähtyi ystävällisesti neitoperhonen, joka asettui ojan yli vievän puusillan poikkipuulle. Toinen - itselleni uusi tuttavuus - oli perhosharrastajan rysästä löytynyt, yöperhosiin kuuluva kirjokehrääjä. Se kuulemma viihtyy koivua kasvavissa ympäristöissä ja on Itä- ja Keski-Suomessa yleinen.

 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti