Ensimmäiset keväällä nähtävät neitoperhoset (Nymphalis io) ovat talvehtineet aikuisena ja mökkiympäristön vanhat rakennukset tarjoavat niille loistavan mahdollisuuden horrostamiseen. Toiset ovat selviytyneet talvesta paremmin kuin toiset... Kaikki ne kuitenkin pyrkivät saattamaan uuden perhossukupolven alkuun - uuden kesän sukupolvi lenteleekin sitten heinäkuussa, eli käytännössä neitoperhosia voi nähdä huhtikuusta syyskuuhun!
Pajun kukkasilla viihtyivät myös mehiläiset (Anthophila). En kuitenkaan osaa arvioida ovatko ne vain yksittäisiä erakkomehiläisiä vai paikalliselta mehiläistarhalta medenkeruumatkalla olevia työmehiläisiä.
Mehiläisten lisäksi monenlaiset kukkakärpäset (Syrphidae) pyörivät pajun oksistossa. Kukkakärpäsistä tulee aina mieleeni entisen työkaverini ikääntynyt äiti, joka on täysin vakuuttunut siitä, että nämä ovat ampiaisen poikasia. Mikään ei saa häntä vakuuttuneeksi siitä, etteivät ne ole ampiaisia...
Myös kimalaiset (Bombus) ovat löytäneet tiensä pajun oksistoon. Kimalaiset oli huomattavasti helpompi erottaa toisistaan takapään värityksen perusteella kuin mehiläiset tai kukkakärpäset. En kuitenkaan pysty edes arvailemaan kuvaamieni mehiläisten lajia. Mutta helposti niiden touhuja katsellessa vierähtää tunti jos toinenkin! Ja kameran muistikortilla on muistona sadoittain epätarkkoja öttiäisiä tai kuvia pelkistä pajunkissoista, kun kaveri, jota yrittää kuvata, ottaakin lentävän lähdön seuraavalle kukalle...
Kevään ensimmäinen sarvijäärien heimoon kuuluva sarvijaakko (Acanthocinus aedilis) ilmestyi eteeni mäntypölkystä, jonka olin juuri halkaissut. Kännykkäkamera sattui olemaan lähellä, joten kuva lähti myös nelivuotiaalle kummitytölle Australiaan. Tyttö totesi, että aika pitkät sarvet on kaverilla. Kuten kuvasta näkyy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti