Autoillen pääsee reilun puolen kilometrin päähän muistomerkistä ja kääntöpaikalla on reilusti tilaa suuremmankin kulkuneuvon kääntämiseen, jos muita ei ole parkissa. Aivan matalapohjaisella autolla en reissulle kuitenkaan suosittelisi lähtemään! Maastopyöräkin on tälle etapille soveltuva kulkupeli ja tavallisellakin pyörällä liikkuminen onnistuu hyvin. Viimeiset sadat metrit on kuljettava jalkaisin kohtalaisen hyvin maastossa näkyvää ja osittain merkittyä polkua pitkin.
Rajasuon muistomerkki on pystytetty vuonna 1991 niiden kymenlaaksolaisten sotilaiden muistoksi, jotka venäläiset desantit ampuivat sotien aikana vuosina 1939 - 1944. Muistomerkki on pystytetty paikalle, jossa nuori, 17-vuotias Kattilaisten kylästä kotoisin oleva Arvo Harjunen haavoittui desanttien ammuttua häntä vatsaan kuolettavasti vuonna 1944. Muistomerkistä huolehtii käsittääkseni Etelä-Kymenlaakson sotilaspoikien perinnekilta.
Muistomerkille lasketaan vuosittain perinnepäivinä seppele, ja nytkin siellä käydessäni oli vielä jouluaatonaattona lasketun kukkalaitteen jämä ja ilmeisesti samasta tilaisuudesta peräisin olevat lyhdyt.
Muistomerkin läheisyydessä on linnunpönttöä muistuttava laatikko, josta löytyy vieraskirja ja kynä. Paikalla näytti vierailleen kohtalaisen paljon kulkijoita - suurin osa Kymenlaaksosta - mutta myös huomattavasti kauempaa. Ympäristö on myös geokätköilyyn otollinen ja läheltä muistomerkkiä löytyy ainakin yksi kätköpaikka.
Kaakonkulma on tunnettu siitä, että lintujen kevät- ja syysmuuton aikaan se on lintubongarin paratiisi. Paluumatkalla Rajasuolta oli pysähdyttävä ottamaan kuva, kun Museotietä Virojokea kohti ajellessani kaikkiaan 17 joutsenta uiskenteli läheisessä lahdessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti