PureBite ja Hullu Poro

Kuluneella viikolla on pitkästä aikaa ollut sen verran vapaata, että tuttujen kanssa on sovittu treffejä Tampereen keskustan ruokapaikkoihin. Alkuviikon tapaamisen olimme entisten työkaverien kanssa sopineet hotelli Ilvestä vastapäätä sijaitsevaan uudehkoon PureBite-ravintolaan. Porukassamme on sekä vannoutuneita lihanpurijoita että kasvissyöjiä, joten ravintola osoittautui loistovalinnaksi.

PureBitessa tarjoillaan nimensä mukaisesti puhdasta, lähialueella tuotetuista tuotteista valmistettua ruokaa. Makumaailma ja annokset viittaavat vahvasti Thaimaan ja osin myös Japanin suuntaan. Ruokien pohjina ovat erilaiset salaatit, wokit ja sushit. Ensimmäisellä makumatkallamme noin puolet porukasta päätyi kana-halloumi -salaattiin ja toinen puoli Phad Kra Phao -Thai wokkiin, joka koostui riisistä, chilistä, basilikasta, pavuista, bambusta ja munista. Lisäksi valitsin tarjolla olleista proteiininlähteistä jättikatkaravut. Tulisuusasteen miedoin vaihtoehto "hottis" oli varsin mieto, joten seuraavalla kerralla tiedän valitsevani "hotimman".

Jälkiruoaksi päätimme nauttia ravintolassa kookoskermaan valmistettua jäätelöä, joka kyllä vei kielen mennessään, kuten koko muukin menu. Tätä paikkaa voi hyvillä mielin suositella aasialaisen ruoan ystäville.

Useammassa porukassa olemme keskustelleet siitä, miten lapset saa käyttäytymään ravintolassa, kun ruoan saaminen kestää kauan ja paikallaan istuminen on vaikeaa. Minulla on siihen pikku vinkki. Hanki älypuhelimen kameraan satuhahmoja näyttävä sovellus. Varsinkin näin ennen joulua kiinnostus on taattu, kun tontut hyppelevät pöydällä, lattialla tai ihmisten olkapäillä. Ainakin nelivuotiaaseen kaikki satuhahmot uppoavat hyvin. Toinen hyvä vaihtoehto voi olla aarrearkku, jollaisen ex-työkaverini oli löytänyt lapsenlapselleen joululahjaksi...

Ja lisää ruokaa! Tänään kokoonnuimme Tampereen Koskikeskuksessa sijaitsevaan Hulluun Poroon joulubrunssille. Nimestä huolimatta brunssi oli monipuolinen eivätkä joulun maut mitenkään liikaa korostuneet. Sunnuntaibrunssin hinta-laatu-suhde on kohtuullinen, ja kun söimme pitkän kaavan mukaan kaksi ja puoli tuntia alkupaloista jälkiruokaan viiden - kuuden kierroksen verran, oli loppuiltapäivän täysinäinen olo taattu!

Vielä ennen joulua on muutama päivä töitä, huomenna on töissäkin vuorossa joululounas ja kotona jääkaapissa tuoresuolattu kinkku jo odottaa paistajaa!

Itsenäisyyspäivä

Muutama viikko sitten sataneesta ensilumesta ei enää ole tietoakaan ja 98. itsenäisyyspäivää on saatu ainakin Kangasalla juhlia +8 °C vesisateessa. Syksyn sateissa olen viettänyt monet illat ja viikonloput tietokoneen ääressä selvitellen äitini suvun historiaa 1600-luvun loppupuolelta nykypäivään. Siinä sivussa olen päässyt kaivelemaan esiin kalkkeutuneen historian osaamiseni, sillä Suomen rajaa on useampaan otteeseen siirrelty Kaakkois-Suomen ja Karjalan alueella milloin Ruotsin milloin Venäjän hallitessa alueitamme. Vaikka Euroopassa ja lähialueilla on tälläkin hetkellä käynnissä melkoisia myllerryksiä, saamme kuitenkin viettää juhlapäiväämme hyvinkin rauhallisissa oloissa!

Linnan juhlien etkoja ja jatkoja on mainostettu kanavalla jos toisellakin. Yle Teemalta tuli iltapäivällä perinteisesti Edvin Laineen versio Tuntemattomasta sotilaasta, mutta tänä vuonna jätin jatkosotakuvauksen katselun väliin. Linnan juhlien pukuloistoa ja tämän vuoden ilmestyksiä täytynee sentään vilkaista. Ylen sivuilla kerrotaan, että presidentinlinnan itsenäisyyspäivän vastaanotto sai alkunsa vuonna 1919, jolloin linnassa isännöi Kaarlo Juho Ståhlberg. Vieraita oli tuolloin 150 ja heille tarjottiin kahvia ja makeaa leipää. Kättely, joka on nykyisin tv-lähetysten keskiössä, sai alkunsa vuoden 1925 juhlista.

Kävelylenkki sateisessa metsässä, kotimaisesta lampaan kaslerista tehtyä pataa, muutama kupillinen pavuista jauhettua kahvia ja hyvää lukemista, siinä omat ainekseni tähän päivään. Mukavaa itsenäisyyspäivän iltaa kaikille!