Kuluneella viikolla on pitkästä aikaa ollut sen verran vapaata, että tuttujen kanssa on sovittu treffejä Tampereen keskustan ruokapaikkoihin. Alkuviikon tapaamisen olimme entisten työkaverien kanssa sopineet hotelli Ilvestä vastapäätä sijaitsevaan uudehkoon PureBite-ravintolaan. Porukassamme on sekä vannoutuneita lihanpurijoita että kasvissyöjiä, joten ravintola osoittautui loistovalinnaksi.
PureBitessa tarjoillaan nimensä mukaisesti puhdasta, lähialueella tuotetuista tuotteista valmistettua ruokaa. Makumaailma ja annokset viittaavat vahvasti Thaimaan ja osin myös Japanin suuntaan. Ruokien pohjina ovat erilaiset salaatit, wokit ja sushit. Ensimmäisellä makumatkallamme noin puolet porukasta päätyi kana-halloumi -salaattiin ja toinen puoli Phad Kra Phao -Thai wokkiin, joka koostui riisistä, chilistä, basilikasta, pavuista, bambusta ja munista. Lisäksi valitsin tarjolla olleista proteiininlähteistä jättikatkaravut. Tulisuusasteen miedoin vaihtoehto "hottis" oli varsin mieto, joten seuraavalla kerralla tiedän valitsevani "hotimman".
Jälkiruoaksi päätimme nauttia ravintolassa kookoskermaan valmistettua jäätelöä, joka kyllä vei kielen mennessään, kuten koko muukin menu. Tätä paikkaa voi hyvillä mielin suositella aasialaisen ruoan ystäville.
Useammassa porukassa olemme keskustelleet siitä, miten lapset saa käyttäytymään ravintolassa, kun ruoan saaminen kestää kauan ja paikallaan istuminen on vaikeaa. Minulla on siihen pikku vinkki. Hanki älypuhelimen kameraan satuhahmoja näyttävä sovellus. Varsinkin näin ennen joulua kiinnostus on taattu, kun tontut hyppelevät pöydällä, lattialla tai ihmisten olkapäillä. Ainakin nelivuotiaaseen kaikki satuhahmot uppoavat hyvin. Toinen hyvä vaihtoehto voi olla aarrearkku, jollaisen ex-työkaverini oli löytänyt lapsenlapselleen joululahjaksi...
Ja lisää ruokaa! Tänään kokoonnuimme Tampereen Koskikeskuksessa sijaitsevaan Hulluun Poroon joulubrunssille. Nimestä huolimatta brunssi oli monipuolinen eivätkä joulun maut mitenkään liikaa korostuneet. Sunnuntaibrunssin hinta-laatu-suhde on kohtuullinen, ja kun söimme pitkän kaavan mukaan kaksi ja puoli tuntia alkupaloista jälkiruokaan viiden - kuuden kierroksen verran, oli loppuiltapäivän täysinäinen olo taattu!
Vielä ennen joulua on muutama päivä töitä, huomenna on töissäkin vuorossa joululounas ja kotona jääkaapissa tuoresuolattu kinkku jo odottaa paistajaa!
Makeasti oravainen makaa sammalhuoneessansa:
Sinnepä ei Hallin hammas eikä metsämiehen ansa ehtineet milloinkaan.
Kammiostaan korkeasta katselee hän mailman piirii,
Taisteloa allans' monta; havuoksan rauhanviiri päällänsä liepoittaa.
Mikä elo onnellinen keinuvassa kehtolinnas!
Siellä kiikkuu oravainen armaan kuusen äitinrinnas: Metsolan kantele soi!
Siellä torkkuu heiluhäntä akkunalla pienoisella,
Linnut laulain taivaan alla saattaa hänen iltasella unien kultalaan.