Polku on reitti

Polku on luonnossa kulkeva reitti kahden pisteen välillä. Ja metsäisessä luonnossa on aina polkuja.
Yksi metsäpolku on puistossa, toinen viidakossa, kolmas kaukana korvessa. Polku voi olla tie tai katu, kuja tai väylä, rata tai reitti.
Se ei välttämättä kulje puiden seassa, vaan saattaa syrjähdellä pihateille ja pientareille, asfaltillekin.
Eikä aina pysytä pelkästään kuivalla maalla...

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Show 2016

Show 2016 oli Valkeakosken liikuntahallilla järjestetyn voimisteluviikonlopun otsikkona, kun tanssillisen voimistelun, showtanssin ja näytössarjojen osallistujat kilpailivat ryhmien paremmuudesta. Mekin siis löysimme sunnuntai-iltapäivällä tiemme tanssiliikuntaa katsastamaan. Sunnuntai-iltapäivän ohjelmassa olivat yli 16-vuotiaiden showtanssiryhmät ja yli 20-vuotiaiden tanssillisen voimistelun ryhmät.

Tanssillisen voimistelun parasta antia tarjosi Mäntsälän voimistelijoiden Hengettäret hienolla ohjelmallaan Noitavasara. En oikeastaan tiedä, mikä on innoittanut tekijöitä tanssikoreografian luomiseen, mutta Noitavasara - Malleus maleficarum - on 1400-luvun lopun noitavainojen aikaan julkaistu kirja, jossa annetaan ohjeita siihen, kuinka noitia tunnistetaan, kuulustellaan ja kidutetaan.








Kun tanssien väliset tauot uhkasivat venähtää liian pitkiksi tai yleisö oli muuten vain istunut pitkään paikallaan, taukoliikuntaa ilmestyi pitämään Sisu, hassu aurinkokasvoinen tyyppi. Jumpassa tehtiin välillä aaltoja, sitten pyörittiin piruettia ja kyllähän matkalla vaakaakin koitettiin saada aikaiseksi.






Kuinka ollakaan, myös yksi showtanssipuolen suosikeistani sattui tulemaan Mäntsälästä. Ryhmä nimeltään Skiretit esitti ohjelman nimeltä Kehä, johon oli tanssin keinoin kuvattu nyrkkeily- tai vapaaottelun tapahtumia... Ohjelma taisi sijoittua kolmen parhaan joukkoon omassa sarjassaan!



Muitakin vaikuttavia esityksiä nähtiin, showtanssipuolella pidin kovasti muun muassa Olarin voimistelioiden Jade-nimisen ryhmän esityksestä Kasvottomat.

Ilta olisi jatkunut vielä näytössarjojen esityksillä, mutta lähes 30 erilaista ja vaihtelevaa esitystä on tällaiselle lajia seuraamattomalle riittävä pläjäys tanssikulttuuria yhden päivän osalta. Katsotaan, koska seuraavan kerran tulee tilaisuus, jossa näkee kerralla yhtä paljon hymyileviä naamoja ja liikunnan riemua kuin tänään!

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Testissä Bob Ibex -traileri

Kuten joku saattoi edellisestä postauksestani päätellä, olin hyvää vauhtia hankkimassa maastopyöräni seuraksi BOB Ibex -traileria. Koska tietämykseni pyörän teknisistä osista ja varsinkin niiden säätämisestä on nollatasolla, halusin selvittää, pystynkö itse asentamaan kärryn pyörääni ja millaista osaamista se vaatii ei-niin-teknisesti-orientoituneelta-täti-ihmiseltä.

Bob Ibexin sivuilla ilmaistiin hyvin selvästi, että trailerin asennus onnistuu useimpiin pyöriin. Taka-akselin osalta kerrottiin, että Dropout spacing compatibility on 126.5 mm - 140 mm, mutta lisäksi piti huomata, että "not compatible with rear 12 mm through-axles". Jaa niin mitä? Ensimmäinen selvitettävä asia oli, millainen taka-akseli pyörässäni on...

Ilmeisesti kysymys oli niin tyhmä, etten löytänyt vastausta pyörän valmistajan sivuilta (tai ehkä en vain osannut etsiä). Päädyin siis lähettämään sähköpostia LaPierren helpdeskin asiakaspalvelijoille, joilta sainkin vastauksen seuraavana päivänä: pyörässäni (LaPierre Raid 527) käytetty taka-akseli on standardimallinen 135 x 10 mm. Siihen LaPierren edustaja ei suostunut ottamaan kantaa, soveltuuko Ibex asennettavaksi pyörääni, sillä heidän mukaansa on trailerin valmistajan vastuulla varmistaa sopiiko tuote pyörääni eikä päinvastoin...

Laitoin siis postia Varuste.netin asiakaspalveluun, josta tuli selkeä vastaus ja kuvakin vielä selitykseksi.


Traileritilaus lähti maailmalle ja varauduin odottamaan trailerin saapumista muutaman viikon. Neljäntenä päivänä tilauksesta sain tekstiviestin, joka kertoi lähetyksen saapuneen paikalliseen postiin. Eipä sitten muuta kuin pakettia hakemaan ja kotiin kantamaan. Paketin purkaminen sujui käden käänteessä ja laatikosta löytyivät hyvin selkeät ja kuvalliset purkamis- (!) ja asennusohjeet.



Työkalujakaan ei juuri tarvittu, mutta niitä mitä tarvittiin piti olla kaksin kappalein - siis kaksi 10 mm jakoavainta ja kaksi 5 mm kuusiokoloavainta (ohjeen mukaan tosin nelimillinen). Ihan jokaisesta työvaiheesta en ottanut kuvia, kun ylimääräistä kättä ei ollut (enkä jaksanut lähteä hakemaan kameralle jalustaa yläkerrasta...).  Ensimmäisenä tartuin kiinni itse trailerin runkoon, irrotin vetoaisat ja käänsin ne oikeaan suuntaan.



Seuraavat vaiheet olivatkin sitten taka-akselin asentaminen trailerin renkaaseen, renkaan kiinnittäminen jousitettuun runkoon ja jousitetun osan kiinnittäminen trailerin torniin. Viimeksi mainitussa vaiheessa osaa piti kieputella useampaan suuntaan tietyssä järjestyksessä, jotta se asettui paikoilleen, mutta kuvalliset ohjeet olivat tässäkin kohdassa loistavat! Enää piti laittaa paikalleen vain trailerin lippu ja niiltä osin systeemi alkoikin olla kasassa!





Trailerin kokoaminen sujui helposti ja suhteellisen nopeasti, mutta se seuraava vaihe olikin ollut jännityksen aiheena... Taka-akselin soveltuvuus.



Ei hätää. Pyörän alkuperäinen akseli solahti irti kevyesti ja Ibexin QR meni sujuvasti paikoilleen. Pikalukituksen tarkistuksen jälkeen lähdin sitten koeajolle - ensin ilman traileria, enkä huomannut taka-akselin vaihtumista millään tavoin.

Seuraavaksi pitikin sitten kiinnittää traileri kiinni pyörään. Kiinnitys tapahtui siis uusittuun taka-akseliin takarenkaan molemmin puolin. Kiinnitys varmistettiin pienillä "pinneillä", jotka pujoteltiin omille paikoilleen...



Ja vihdoin koitti koeajon aika. Ensin ihan vain tyhjän trailerin kanssa. Tyhjänä traileri kulki perässä varsin huomaamattomasti. EI missään tapauksessa näkymättömästi, sain kyllä osakseni kiinnostuneita katseita mennä viilettäessäni tyhjä traileri perässäni. Traileri myös vaikutti kääntyvän sangen ketterästi. Ihan jyrkintä mahdollista U-käännöstä en tullut kokeilleeksi, mutta kahden kaistan leveydellä käännös onnistuu hyvin.

Haasteita tulee kuitenkin pysäköinnin suhteen: maastopyörääni en halua perinteistä tukijalkaa ja kolme peräkkäistä pyörää ei ole ihan vakain mahdollinen paikallaan seisoja. Yhdistelmä on myös pitkä. Ainakin päiväkodin verkkoaita tarjosi kuitenkin riittävän tuen.


Jäin miettimään, kuinka kolme peräkkäistä pyörää saadaan tuettua pystyasentoon?! Päädyin rakentamaan oman "tripodin" ilman kolmatta jalkaa käyttäen putkena vanhaa mopin vartta, jonka sahasin kahdeksi 40 cm palaksi. Onttojen kappaleiden toiseen päähän löin vasaralla sisään vanhat viinipullon korkit, joihin ruuvasin kiinni Clas Ohlsonilta löytyneet L-tuet - ja omatekoinen seisontatukeni oli valmis. Viimeistelynä kappaleet voisi tietysti ruuvata vielä toisiinsa kiinni ja toiseen onttoon päähän laittaa vaikka vanhojen kävelysauvojen asfalttitassut...


 
Varsinaisesti käyttöön kyllä päätyy Motonetista ostettu moottoripyöriin tarkoitettu tripodi, jonka kävin hakemassa treeneihin mennessäni. Mutta ehkä noille itse tehdyillekin jotain käyttöä löytyy... No joo, takaisin trailerin testaukseen.

Mitä traileriin laitetaan kyytiin, kun halutaan testata sen toimivuutta painavamman kuorman kanssa? Valmistajan mukaan traileri kestää 32 kg:n kuormauksen, mutta aivan niin suurella tavaramäärällä en heti ensimmäisenä ajatellut lähteä liikkeelle. Pienen miettimisen jälkeen tungin Ibexin vedenpitävään kassiin kaksi kahvakuulaa, joiden yhteispaino oli 18 kg. Mainittakoon muuten, että kassiinkin on oma pakkaus-, sulkemis- ja kiinnitysohjeensa!


Ibexissä on - kuten aikaisemmista kuvista voi havaita - jousitus, jota voi lisäksi säätää kuorman painon mukaan kolmeen eri jäykkyyteen. Kahvakuulien paino jäi juuri siihen puoleen väliin...

Kuulat kyydissä lähdin ajelulle varsin rankkaan vesisateeseen. Valitsin testiradakseni reitin, jolla pääsin kokeilemaan niin ajamista asfaltilla kuin hiekkatiellä, pururadalla ja maastopyöräpolulla. Asfalttiajossa traileri tuli painosta huolimatta perässä niin kevyesti, että minun piti muutama kerta vilkaista taakseni, onko se todella perässä.

Hiekkatiellä ajelin tarkoituksella muutamista kuopista, joissa niissäkin traileri seurasi helposti perässä, joskin hieman pomppien. Pehmeämpi hiekkainen alusta "pururadalla" teetti selvästi enemmän töitä pyörän ohjaamisen kanssa, fiilis oli vähän samanlainen kuin jos ajaisi loskaan tai näin keväällä vähän sulaneeseen lumipöperöön.

Loivaan ylämäkeen traileri kulki kevyen oloisesti, mutta fysiikan lait ovat voimassa edelleen. Kun mäki tuli jyrkemmäksi, sai vaihteita vaihtaa pienemmälle ja jalkalihakset joutuivat kunnolla töihin. Yhdistelmän hallinta sujui kuitenkin yllätävän helposti hitaassakin vauhdissa. Fysiikka on fysiikkaa myös jarrutustilanteissa: kuorman kanssa jatkavuuden laki näytti hyvin toimivuutensa eli jarrutusmatka oli selvästi pidempi kuin ilman kuormaa...

Metsäpolulla trailerin kanssa ajelu oli iloinen yllätys! Ibex on malliltaan kapea, joten käytännössä se mahtui hyvin kaikista niistä koloista, johon sen pyörälläni johdattelin. Haasteita tuli - kuten millä tahansa kulkuvälineellä - sateessa kastuneista ja liukkaista kallioista, kivistä ja ennen kaikkea puunjuurista, jotka kaltevina veivät pyörää sivuluisuun.

Myös polun yli kaatuneet pikku puut olivat Ibexille liikaa. Pyörä mennä sujahti kaatuneen rungon yli näppärästi, mutta trailerin maavara on kuitenkin aika pieni, joten vempele tarttui pohjastaan (juuri jousen kohdalta) kiinni, joten "kolmas pyörä" jäi sitten ylitettävän rungon väärälle puolelle. Todettakoon, että tässähän on sitten vain ja ainoastaan kyse reitin valinnasta tai siitä, onko se pyörä kärryineen pakko ajaa puun yli vai voisiko sen vain nostaa... Tai ehkäpä puun voisi myös kiertää. Seuraavalla kerralla sitten. Ehkä.



Lisää kokeiluja ja testailuja seuraa kevään ja kesän mittaa, kunhan pääsen pyörän kanssa "oikeille" retkille.  Mainittakoon varmuuden vuoksi, että en saa mitään lahjuksia jutussa mainituilta yrityksiltä tai trailerin valmistajilta. Mutta olenpahan saanut hyvää palvelua ja tarvitsemani tuotteet!

torstai 7. huhtikuuta 2016

Kevätflunssa ja pyöräretki

Kevätflunssan kourissa tuhistessaan on mukavaa suunnitella mitä kaikkea voikaan tehdä sitten, kun pää ei enää ole täynnä räkää. Viimeisimmät suunnitelmat kohdistuvat tulevan kesän pitkään pyöräretkeen. Viime kesänä tehty retki oli mukava kolmipäiväinen rutistus, mutta varsinkaan ruokailujen suhteen kaikki ei mennyt kuten Strömssössä. Ja mikäpä voisi retkellä olla tärkeämpää tai ainakin yhtä tärkeää kuin hyvä ruoka?

Yksi vastauksista on tietysti varusteet. Tein edellisen retken vanhalla, joskin hyvin kunnostetulla kapearenkaisella pyörällä, jolla varsinkin juuri lanatut hiekkatiet ja kapeammat kärrypolut olivat haasteellisia ajettavia. Edellisen retken jutut löydät TÄÄLTÄ. Tällä kertaa työkaluksi lähtee syksyllä ostamani maastopyörä, jota on nyt kulutettu läpi talven...


Perinteisen tarakan ja pyörälaukkujen sijaan ajattelin hankkia maastopyörään soveltuvan peräkärryn. Yksi vahva vaihtoehto on BOB Ibex, jota ainakin maailmalla on kehuttu kovasti. Googlen kuvahaku näyttää myös varsin hauskoja viritelmiä, joita Ibexiin on tehty alkaen normaalista tavaran kuljettamisesta akkuihin ja aurinkopaneelivirityksiin tai Ibexin käyttämisestä selkäreppuna!

Ibex kiinnitetään takarenkaan keskiakselin molemmin puolin, joten kiinnityksen pitäisi olla vakaampi kuin vain toiselle puolelle tai satulatankoon kiinnitettävissä malleissa. Kärryn painopiste on myös matalalla ja siinä on 16 tuuman jousitettu pyörä, joten lukemieni tekstien mukaan se toimii myös maastoajossa hyvin.

Kuva Ibexistä BOBgearin sivuilta.

Viime kesänä päädyin yöpymisten osalta ratkaisuun, jossa nukuin hotelleissa ne kaksi yötä, jotka majoitusta tarvitsin. Tulevan kesän retkellä ajattelin majoittautua ainakin pari yötä matkan varrelle osuvilla laavuilla tai päivätupien lähistöllä. Jonkun yön nukun varmaankin myös sellaisessa majapaikassa, jossa pääsee kunnolla suihkuun...

Telttaa en ajatellut kärryyn tunkea, mutta joitakin vuosia sitten hankittu Ticket to the Moon -riippukeinu hyttysverkkoineen kulkee näppärästi pienessäkin tilassa. Silloin ei haittaa, jos laavu sattuisi olemaan täynnä. Tosin sateen varalle täytyy ehkä miettiä jokin vaihtoehtoinen systeemi. Edellinen reissuhan meni pääosin sadevarusteita pukiessa, riisuessa ja sadevarusteet päällä ajellessa.


Niin, ajattelin tällä kertaa polkea hieman lyhyempiä päivämatkoja, joten retki kestänee useamman päivän. Suunnittelin myös polkevani eteläisempää reittiä, joka on hieman viimevuotista pidempi. Matkan varrella on paljon upeita paikkoja nähtäväksi: Aulangon luonnonsuojelualue, Askolan Kirnukallioiden hiidenkirnut, Ruotsinpyhtäällä Brannin luola sekä pienen poikkeaman päässä tietenkin Valkmusan kansallispuisto. Ja paljon muuta.

Hyvän ruoan toivossa trangia ja omat eväät kulkevat mukana retken alusta loppuun! Katsotaan sitten kesällä, minne kaikkialle pyörä polkijaansa kuljettaa.