Pikkujouluretkiä

Kuluneella viikolla on riittänyt niin kulttuuri- kuin muitakin rientoja. Kuten lähestyvään jouluun sopii, pikkujouluja on vietettävä ja turnauskestävyys alkoi perjantaina tuntua hieman heikolta... Miltei viikon kestänyt pikkujoulujakso alkoi oikeastaan siitä, että syyskuussa osallistuin Instrumentariumin mainossähköpostissa silmiin pistäneeseen arvontaan ("paina nappia ja voit voittaa") ja suureksi yllätyksekseni voitin itselleni ja yhdeksälle ystävälleni Buffet-illallisen ja teatteriliput Svenska Teaternin paljon kehuttuun Mamma Mia! -musikaaliin.

Kuva Instrumentariumin nettisivuilta.

Kuva Svenska Teaternin mainoksesta.

Junalla matka taittui mukavasti, eikä tarvinnut huolehtia auton pysäköimisestä Helsingin päässä. Lisäksi kävelymatka rautatieasemalta teatterille on lyhyt. Kaupunki oli jo varustautunut jouluun: syksyn sateisessa säässä valaistut rakennukset ja jouluvalot olivat varsin näyttävät. Illan pimeydessä mainoksetkin näyttivät hauskoilta.

 

Svenska Teaternilla portier otti meidät hienosti vastaan: pääsimme omaan kabinettiin, johon illallinen oli katettu valmiiksi ja jossa tarjoilija odotti meitä shampanjalasien kanssa! Muutenkin palvelu pelasi, eikä kenellekään varmasti jäänyt nälkä, vai mitä sanotte menústa? Rucola-sahrami-scamppisalaatti, kreikkalainen fetasalaatti, pinaatti-filopiirakka, sitruuna-timjami maissikana ja rosmariini-valkosipuli karitsanfile... Kun listaan lisätään vielä juomat ja väliaikatarjoilut, näytöksen alkaessa oli hyvä paijailla vatsaansa!

Kuva Mamma Mia! -musikaalin käsiohjelmasta.

Musikaali itsessään oli aivan huikea, minkä osaltaan tietysti teki tuttujen ABBA-biisien kimara I Have a Dreamista, Honey, Honeyn, Money, Money, Moneyn sekä tietenkin nimikkobiisi Mamma Mian ja kaikkien muiden kautta Waterloohon. Lisäksi oli ilahduttavaa, ettei katsojana tarvinnut olla huolissaan siitä, osaavatko näyttelijät laulaa. Erityisesti Lineah Svärd Sofien roolissa ja Mia Hafrén Donnan roolissa olivat käsittämättömän hyviä. Esityksen jälkeen naamalla leveä hymy ystävien ympäröimänä!

Toisen työpaikan pikkujoulut sivuutin matalalla profiililla, toisessa riitti taas menoa ja meininkiä illallisen ja tällä kertaa Tampereen Työväen Teatterin Evita-musikaalin parissa. Jos Helsingistä tultiin suoraan junalla kotiin, perjantai-ilta jatkui yökerhossa toiseksi viimeisen bussin lähtöön saakka. Tosin se bussi ei ikinä kulkenut, eikä kulkenut viimeinenkään: kuski ei saanut bussia käyntiin eikä varabussia paikalle. Totesimme seurueemme kanssa parhaaksi vaihtoehdoksi kävellä suoraan Kalevan taksitolpalle, jossa ei ollut minkäänlaista jonoa päinvastoin kuin kaikilla Tampereen keskustan tolpilla...

Kuva Tampereen Työväen Teatterin sivuilta.

Lauantai-iltana sitten jaksettiin vielä yhdessä Ju-jutsukoulun ohjaajien kanssa harrastaa tanssimista Sh'Bam -tunnilla, saunomista Juveneksen saunalla ja ruokailua Nanda Devissä. Sh'Bam muistuttaa vanhaa kunnon jytäjumppaa, eikä hauskuutta puuttunut kääntyillessä ja potkiskellessa GoGo-Cityssä Hämeenkadun ytimessä (harmillista kyllä, kukaan meistä ei tajunnut kaivaa kameraa esiin kesken tanssin). Tanssimisen jälkeen rentouduttiin saunalla. Seitsemännessä kerroksessa sijaitsevan saunan parvekkeelta avautuivat hienot näkymät kaupunkin yli.

Kuva: Heli Kivelä.

Tältä vuodelta luulisin pikkujoulujen olevan ohi. Muuta mukavaa on kuitenkin tiedossa eli taivaankappaleiden tarkastelua Tampereen tähtitornissa ja parin viikon päästä Kouvolassa Studio Dance Pitin Joulushow.

Ukinkannas

Kangasalan Ukinkannas erottaa keskustan tuntumassa sijaitsevan Ukkijärven ja Vesijärven toisistaan. Joitakin satoja vuosia sitten Ukkijärvi on ollut osa Vesijärveä, mutta ihmisten rapsuteltua omia ojiaan vedenpinta laski niin paljon, että Ukkijärvi jäi eristyksiin. Ukinkannaksella on yksityinen, noin kolmen hehtaarin luonnonsuojelualue.

 

Erikoisista puista siellä kasvavat pihtakuusi, siperianlehtikuusi ja siperiansembra. Kesäisin voi bongata myös pienempiä kasveja, näin syksyisin näyttäytyvät sienet ja käävät. Ukinkannaksella elelee myös uhanalainen runkohytyvinokas (ei aavistustakaan, miltä moinen hyty näyttää).

 

Seuraavasta voisi kysyä mitä tässä on? Vinkiksi osaan sanoa, että siinä ei ole maljassa tuotettua homekasvustoa. Kyseessä on jonkinlainen sieni, jonka kasvualustana on kaatuneen puun runko.

 

Vaikka useammatkin geokätköilijät ovat Ukinkannaksen löytäneet, en tällä kertaa etsinyt kätköjä. Ukkijärvi näytti parhaat puolensa tyynessä säässä ja oli mukavaa kuljeskella metsäpoluilla kuvauskohteita etsimässä.

Vesijärven puolella oli joutsenperhe uimassa. Yritin hiippailla lähelle rantaa muutaman kuvan saadakseni, mutta tiput olivat sen verran valppaana, etten kovin lähelle päässyt...

Marraskuu on kuukausista julmin

Vesisateessa, loskan ja lumen seassa aamuin ja illoin pimeässä kulkiessa tulee väistämättä mieleen T.S. Elliotin runosta The Waste Land tehty väännös "Marraskuu on kuukausista julmin ja se on vasta edessä". Alkuperäinen runo ei kuitenkaan ole pelkkää synkistelyä - eikä puhu marraskuusta mitään. Hakusanalla marraskuu Googlen Runokone antaa turhankin masentavaa tekstiä:

Marraskuu on musta hauta.

Marraskuu on kuukausista julmin.

Marraskuun auto-onnettomuus.

Metsässä on marraskuu.

Runokone on varsin hauska kapine, tosin suomeksi tulokset ovat hieman köyhiä. Ihan normaalisti googlettamalla voi löytää riemullisia otsikoita, joista voi tehdä oman marrasrunon. 

Uneliaat juuret.

Tihkusateen masentama puisto.

Kaikkein kamalin

- pimeää, rumaa, vettä tai loskaa.

Ankeuteen ja sieltä ulos.

Olen kerran kuullut villihanhien huudon.

Marraskuun harmaa valo.

Hämärä.

Alkuperäinen Elliotin runo vuodelta 1922 jakaantuu viiteen osaan: The Burial of the Dead, A Game of Chess, The Fire Sermon, Death by Water ja What the Thunder Said. Pitkän runon tunnetuimmat ja lainatuimmat säkeet lienevät alussa - ja lopussa...

 April is the cruellest month, breedin

Lilacs out of the dead land, mixing

Memory an desire, stirring

Dull roots with spring rain.

Winter kept us warm, covering

Earth in forgerful snow, feeding

A little life wiht dried tubers.

...

Shantih shantih shantih