Pirkan klassikko

Jo pari viikkoa ennen juhannusta Tampereella järjestettiin 39. kerran Pirkan pyöräily, jossa on mahdollisuus testata pitkän matkan pyöräilykuntoaan eri mittaisilla reiteillä. Vaihtoehdot ovat lapsille suunnattu 4 km:n Lilliputti, noin 40 km:n Pirkan Pyhä, 134 km:n Pirkan Klassikko ja viikkoa myöhemmin järjestettävä yöpyöräily sekä 217 km:n Pirkan Lenkki. Kaksi viimeksi mainittua kiertävät Näsijärven ja Pirkan Pyhä myötäilee nimensä mukaisesti Pyhäjärven rantamaisemia.

Tänä vuonna pyöräilijöille tarjottiin mahdollisuus päästä ensimmäisten joukossa testaamaan Tampereen uutta ylpeyden aihetta, rantatunnelia. Pitkät matkat olivat muutaman kilometrin ilmoitettua lyhyempiä, kun lähtö oli siirretty Hakametsän jäähallilta rantatunnelin Naistenlahden puoleiseen päähän.

Pirkan pyöräily on siitä mukava tapahtuma, että jokainen saa todellakin polkea omalla vauhdillaan, eikä aikaa oteta. Pitkän matkan pikakiitureille on kyllä järjestetty omat "aika-ajoryhmät" (joita kai virallisesti kutsutaan keskinopeusryhmiksi), jotka lähtevät matkaan ensimmäisinä varhain aamulla. Jossain vaiheessa matkaa meidän hitaampien korviin alkaa takaapäin kuulua ampiaisparvea muistuttavaa pörinää ja pillin vihellys kertoo, että kohta joku menee ohi ja kovaa! Omalle kohdalleni nopein ryhmä ehti, kun olin polkenut klassikkoa viitisenkymmentä kilometriä. Pelottavan lähellä toisiaan pyörät viuhahtivat ohitseni hyvin kurinalaisessa parijonossa...

Niin, lähtöryhmiä on järjestelty siten, että nopeimmat pitkämatkalaiset (Pirkan Lenkki) lähtevät ensin aikaisin aamulla. Oma lähtöni oli vähän ennen yhdeksää ja arvelin, että pystyisin pyöräilemään koko reissun alle seitsemän tunnin. Niin lähdössä kuin matkallakin oli siellä täällä hassun hauskoja kannustuskylttejä, joista en sen enempiä kuvia pysähdellyt ottamaan.

Olin ottanut jonkin verran omia eväitä mukaan, mutta nestettä lukuunottamatta niitä ei juuri tarvittu. Huolto oli järjestetty mallikelpoisesti sopivin välein, eikä pahempia jonoja syntynyt missään. Meille oli lähdössä annettu "kultapussi", joka oli tarkoitus viedä Muroleen kanavalle. Pussien sisältämistä kivistä - jotka käsittääkseni ovat peräisin tunnelityömaalta - on kai tarkoitus rakentaa ensivuodeksi jonkinlainen muistomerkki, kun Pirkan pyöräily järjestetään 40. kerran.

Ja sitten itse pyöräilyyn... Huolimatta vastatuulesta - ja pääosin yksin poljetusta matkasta - vajaat seitsemän tuntia kului nopeasti. Reitti on todellakin kaikkien kehujen arvoinen! Maasto on vaihtelevaa, jolloin alamäet tarjoavat tervetulleita lepohetkiä ja ylämäet sopivia haasteita. Selvisin urakastani ilman hankautumia ja kipeitä lihaksia. Pyöräilynaikaisia kuvia järjestäjien kuvaamana voit katsoa TÄÄLTÄ.

Maaliin tuli (yöpyöräily mukaan lukien) 3669 polkijaa, mikä on kolmanneksi suurin määrä pyöräilyn historiassa. Maalissa ruokaa ja kellahdus nurmikolle. Ensikesänä uudelleen!

Traileria testaamassa

Hellejakson jälkeen päätin viettää päivän Bob Ibex -trailerin kanssa pyöräillen. Suunnitelmissani oli testata trailerin toimivuutta lähinnä pitkässä asfalttiajossa kohtuullisen kuorman kanssa. Miettiessäni sopivaa reittiä päätin, ettei haittaa, vaikka matkalla olisi myös hiekkatietä. Keksin sitten, että samalla kokeilen myös kuinka pyöräretkelle soveltuva lämmin ruoka valmistuu ruokatermoksessa matkan aikana.

Olen jo pitkään havitellut sekä pyöräilyyn että muuhun käyttöön sopivia irtohihoja - vilukissa kun olen - joten ensimmäinen suuntani oli Lempäälän Ideapark, josta löytyy useampia urheilukauppoja saman katon alta. Karttaa tutkaillessani totesin, että hyvältä vaikuttava reitti tulee kierroksesta Roineen ja Mallasveden ympäri, Valkeakosken ja Pälkäneen kautta takaisin kotikonnuille.

Kuvakaappaus Google Mapsista.

Ensimmäisenä siis suunta tielle 310, joka Roineen rantaa noudatellen vie suoraan Valkeakoskelle. Reilun kymmenen kilometrin polkemisen jälkeen tie haarautuu "Savon tienä" tunnetulle, Jyväskylän suurajoissa ja myöhemmin Tampereen Urheiluautoilijoiden SM-ralleissa käytetylle soratielle numero 3110. Pätkän soratietä poljettuani ymmärrän hyvin, että se on ralliautoilijoiden suosiossa - ihan kumpaan suuntaan tahansa.

Tieltä löytyy mäennyppylöitä, mutkia, vatsanpohjaa kutkuttelevia "pudotuksia", mitä nyt ikinä rallipätkän voi kuvitella sisältävän. Valitettavasti pari autoilijaa ilmeisesti ajatteli olevansa rallikisoissa tai ajoivat muuten vain taitojensa ylärajoilla auton hallinnan suhteen... Onneksi suurin osa ajoi ohi ja/tai vastaan kauempaa kuin 15 cm päästä!

Vietin ensimmäisen tauon kahvin ja kinkkutoastin parissa Arnoldsilla. Sen jälkeen jaksoinkin kiertää kaikki neljä urheilukauppaa - ja onnistuin kuin onnistuinkin löytämään itselleni sopivat irtohihat. Ideaparkista jatkoin matkaa Valkeakoskelle tietä nro 130 pitkin, jossa oli mukavan leveät pientareet polkijalle. Totesin myös, että trailerin kanssa polkiessani autoilijat väistävät selvästi kauempaa kuin pelkän pyörän kanssa.

Olisin halunnut ostaa traileriin Bob-lipun kaveriksi Suomen lipun, lauantaina kun oli puolustusvoimain lippujuhlapäivä, virallinen liputuspäivä siis. Reitilleni ei kuitenkaan osunut yhtään sen näköistä kauppaa, josta olisin osannut lähteä lippua etsimään. Pysähdyin vain kuvaamaan koskea parin kuvan verran.

Matka jatkui tietä nro 307 pitkin kohti Pälkänettä. Reilut kymmenen kilometriä Valkeakosken jälkeen päätin, että on aika pitää ruokatauko. Ruokatauon paikaksi valikoitui melkoisen kolhon näköinen bussipysäkki, jonka katoksessa oli kuitenkin penkki mihin tavarat sai hyvin leviteltyä.

Olin aamulla tehnyt valmiiksi Hammarplastin Sarek-ruokatermokseen herkkuannoksen. Siis 0,75 dl basmatiriisiä, suunnilleen saman verran viime kesänä kerättyjä ja kuivattuja herkkutatteja pieninä murusina ja noin 1/3 kanaliemikuution. Päälle vain kiehuvaa vettä - ja ruoka valmistuu itsestään matkan edetessä. Lisäksi olin varannut Monarkin pienissä säilyketölkeissä myytävää kanafilettä (jota en tällä kertaa lämmittänyt mitenkään).

Täytyy todeta, että vaikkei minulla lämpömittaria ollutkaan, ruoka oli (ehkä viitisen tuntia termokseen laittamisen jälkeen) selvästi vain haaleaa. En tosin lämmittänyt termaria ennakolta ja kuten oli tarkoituskin kaikki neste oli imeytynyt riiseihin ja tatteihin, jotka olivat muhineet sopivan kypsiksi. Toisaalta, samaan aikaan Airamin termokseen tekemäni kahvi oli hyvinkin lämmintä... Eipä mainittu ruokatermari kyllä Suomen luonnon parin vuoden takaisessa termaritestissäkään järin hyvin pärjännyt. Ruoasta tuli kuitenkin mukavasti energiaa, jolla jaksoi sitten lisätä kampikierroksia mäkiä ylös vastatuuleen vanhaa Pälkäneentietä kohti kotia.

Bob Ibexiä voin hyvillä mielin kehua! Koen sen kanssa polkemisen kevyemmäksi kuin tarakalle ladattujen pyörälaukkujen kanssa matkaamisen. Ylämäet - erityisesti jyrkemmät sellaiset - toki teettävät töitä, mutta tilanne olisi sama minkä tahansa kuorman kanssa.

Valmistaja on todennut ohjeissaan "sallituksi" huippunopeudeksi 40 km/h. Muutamassa alamäessä meni reilusti yli (sykemittarin tietojen mukaan huippunopeus oli 47,2 km/h), mutta hyvin traileri perässä tuli, eikä vaikuttanut myöskään pyörän ohjattavuuteen asfaltilla. Rallipätkällä (hiekkatie) suurin nopeus alamäessä näytti (jälkeenpäin katsottuna) olleen 39,2 km/h, mutta siinä aloin jo jarrutella edessä lähestyvän mutkan vuoksi. Aikaisemman kokemukseni mukaan jyrkkä alamäki ja tiukka kurvi (metsäpolulla) vievät traileria jossain määrin sivuluisuun, mikä tietysti vaikeuttaa pyörän hallintaa...

Olen positiivisen yllättynyt siitä, kuinka hyvin autoilijat väistävät perässä heiluvaa lippua. Liekö kuvittelevat kyydissä kuljetettavan lapsia vai mitä, mutta pientareella polkiessani useimmat siirtyivät vähintään puoliksi vastaantulevien kaistalle - väistö, jota ei tapahdu pelkän pyörän kanssa.