Polku on reitti

Polku on luonnossa kulkeva reitti kahden pisteen välillä. Ja metsäisessä luonnossa on aina polkuja.
Yksi metsäpolku on puistossa, toinen viidakossa, kolmas kaukana korvessa. Polku voi olla tie tai katu, kuja tai väylä, rata tai reitti.
Se ei välttämättä kulje puiden seassa, vaan saattaa syrjähdellä pihateille ja pientareille, asfaltillekin.
Eikä aina pysytä pelkästään kuivalla maalla...

torstai 30. kesäkuuta 2016

Pirkan klassikko

Jo pari viikkoa ennen juhannusta Tampereella järjestettiin 39. kerran Pirkan pyöräily, jossa on mahdollisuus testata pitkän matkan pyöräilykuntoaan eri mittaisilla reiteillä. Vaihtoehdot ovat lapsille suunnattu 4 km:n Lilliputti, noin 40 km:n Pirkan Pyhä, 134 km:n Pirkan Klassikko ja viikkoa myöhemmin järjestettävä yöpyöräily sekä 217 km:n Pirkan Lenkki. Kaksi viimeksi mainittua kiertävät Näsijärven ja Pirkan Pyhä myötäilee nimensä mukaisesti Pyhäjärven rantamaisemia.

Tänä vuonna pyöräilijöille tarjottiin mahdollisuus päästä ensimmäisten joukossa testaamaan Tampereen uutta ylpeyden aihetta, rantatunnelia. Pitkät matkat olivat muutaman kilometrin ilmoitettua lyhyempiä, kun lähtö oli siirretty Hakametsän jäähallilta rantatunnelin Naistenlahden puoleiseen päähän.





Pirkan pyöräily on siitä mukava tapahtuma, että jokainen saa todellakin polkea omalla vauhdillaan, eikä aikaa oteta. Pitkän matkan pikakiitureille on kyllä järjestetty omat "aika-ajoryhmät" (joita kai virallisesti kutsutaan keskinopeusryhmiksi), jotka lähtevät matkaan ensimmäisinä varhain aamulla. Jossain vaiheessa matkaa meidän hitaampien korviin alkaa takaapäin kuulua ampiaisparvea muistuttavaa pörinää ja pillin vihellys kertoo, että kohta joku menee ohi ja kovaa! Omalle kohdalleni nopein ryhmä ehti, kun olin polkenut klassikkoa viitisenkymmentä kilometriä. Pelottavan lähellä toisiaan pyörät viuhahtivat ohitseni hyvin kurinalaisessa parijonossa...

Niin, lähtöryhmiä on järjestelty siten, että nopeimmat pitkämatkalaiset (Pirkan Lenkki) lähtevät ensin aikaisin aamulla. Oma lähtöni oli vähän ennen yhdeksää ja arvelin, että pystyisin pyöräilemään koko reissun alle seitsemän tunnin. Niin lähdössä kuin matkallakin oli siellä täällä hassun hauskoja kannustuskylttejä, joista en sen enempiä kuvia pysähdellyt ottamaan.


Olin ottanut jonkin verran omia eväitä mukaan, mutta nestettä lukuunottamatta niitä ei juuri tarvittu. Huolto oli järjestetty mallikelpoisesti sopivin välein, eikä pahempia jonoja syntynyt missään. Meille oli lähdössä annettu "kultapussi", joka oli tarkoitus viedä Muroleen kanavalle. Pussien sisältämistä kivistä - jotka käsittääkseni ovat peräisin tunnelityömaalta - on kai tarkoitus rakentaa ensivuodeksi jonkinlainen muistomerkki, kun Pirkan pyöräily järjestetään 40. kerran.


Ja sitten itse pyöräilyyn... Huolimatta vastatuulesta - ja pääosin yksin poljetusta matkasta - vajaat seitsemän tuntia kului nopeasti. Reitti on todellakin kaikkien kehujen arvoinen! Maasto on vaihtelevaa, jolloin alamäet tarjoavat tervetulleita lepohetkiä ja ylämäet sopivia haasteita. Selvisin urakastani ilman hankautumia ja kipeitä lihaksia. Pyöräilynaikaisia kuvia järjestäjien kuvaamana voit katsoa TÄÄLTÄ.

Maaliin tuli (yöpyöräily mukaan lukien) 3669 polkijaa, mikä on kolmanneksi suurin määrä pyöräilyn historiassa. Maalissa ruokaa ja kellahdus nurmikolle. Ensikesänä uudelleen!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti