Postia Australiaan

Kummityttäreni 4-vuotissyntymäpäivän lähestyessä päätimme tehdä perhosista innostuneelle lapselle lahjaksi oman perhoskirjan. Viime syksynä oli hauska nähdä kuinka lapsi kiinnostui lasin alle neulatuista hyttysen kokoisista yöperhosista ja siitä alkoi itää idea kokonaisesta kirjasta. Iso kasa kuvatiedostoja tuli kahlattua läpi, kun etsimme erilaisia kirjaan soveltuvia kuvia päivä- ja yöperhosia sekä niiden kehitysvaiheista.

Kirja valmistui Ifolorin painosta muutamassa päivässä. Kuvakirjaa tilatessa jäi vain ihmetyttämään, ettei ensimmäisellä tilauskerralla voi samalla tilata useampaa kirjaa. Se on mahdollista vasta ensimmäisen kuvakirjan valmistumisen jälkeen...

Kirjan postittaminen Australiaan olikin sitten ihan oma lukunsa. Kirjan korkeus ja leveys olivat sattumalta 21 cm, eli se ei mahtunut postin valmiiseen pehmustettuun kirjepussiin. Postihenkilön kanssa mittailimme useampia pusseja ja laatikoita, joista sitten ostin sen soveltuvimman. Laatikkoa ostaessani minulla ei kuitenkaan ollut kirjaa mukana, joten kirjan paino piti käydä punnitsemassa kaupassa erikseen, kun tieto siitä piti kirjoittaa tulliluetteloon. Kotona pyörittelin kirjan kuplamuoviin ja pakkasin laatikkoon. Hyvä paketti.

Australiaan ei kuitenkaan ihan noin vain lähetetä mitään tavaroita, vaan kuten jo mainitsin, kirjeenäkin lähetettävässä paketissa täytyy olla pieni tulliluettelo, jossa kerrotaan mitä paketti sisältää ja minkä arvoisia lähetettävät tavarat ovat. Pienen vihreän tarran täyttäminen sujui kuitenkin ongelmitta.  Kotona oli valmiiksi priority-lappusia, jotta maailmallakin ymmärtävät kirjeen kulkevan ykkösluokassa.

Kun kaikki lippulappuset oli laatikkoon liimailtu, lähdin nastalenkkareissani tallustamaan jäisen harjun yli kohti postia. Postissa sitten selvisi, ettei kirjaa voikaan lähettää kyseisessä laatikossa tavallisena kirjeenä. Syynä oli se, että laatikon paksuus oli 27 mm, joka kyllä Suomessa menee kirjepostina, mutta ei ulkomailla. Ulkomaille toimitettavan kirjeen paksuus saa olla vain 20 mm, kun ilmeisesti useimmissa muissa maissa on huomattavasti pienemmät postiluukut kuin meillä täällä.

Vähän aikaa raavin päätäni, kun postivirkailija selvitti tuleeko halvemmaksi lähettää liian paksu laatikko pakettina vai maksikirjeenä. Päädyin maksikirjeeseen, jonka pitäisi saavuttaa kohteensa 5-7 arkipäivässä. Perhoskirjalahjan pitäisi siis ehtiä perille hyvissä ajoin ennen synttäreitä!

Talviliikuntaa

Tammikuussa taloyhtiössämme on tehty viemäriremonttia ja kuluneella viikolla korjausmiehet ovat pyörineet asunnossamme korjauspuuhissa. Remonttihan on tarkoittanut sitä, ettei vesihanoista saa laskea vettä viemäreihin eikä WC tai suihku ole ollut käytettävissä. Ja se jos mikä aiheuttaa liikkuvalle ihmiselle yhden jos toisenkin ongelman! Tilannetta mutkistaa sopivasti vielä tammikuinen sää, kun lämpötila on vaihdellut liki kolmenkymmenen pakkasasteen ja suojasään välillä. Mutta kyllä: vaihtoehtoja löytyy, jos niitä haluaa löytää...

Viikon liikunnat alkoivat työpaikan kuntosalilla ja jatkuivat ju-jutsun merkeissä seuran treenisalilla - mikä parasta, molemmissa paikoissa on hyvät sosiaalitilat. Ei siis muuta kuin rautaa kohti kattoa, ju-jutsutekniikkaa treenaamaan ja säkkiä tai treenikaveria hakkaamaan. Lauantaina pääsin yllättäen vetämään porukoille matsitreenit, kun sovittu ohjaaja ei ilmestynytkään paikalle. Tällaisissa tapauksissa ju-jutsussa toimitaan niin, että ylimmän vyöarvon omaava henkilö ohjaa sitten treenit.

Mutta kyllä viikkoon on ulkoiluakin mahtunut. Kävellen, hölkäten ja pyöräillen. Eikä pakkanen ole haitannut, kun joulupukki osasi tuoda juuri sopivat irtohihat pakkaskeleillä käytettäväksi. Nyt eivät olkavarret enää palele!

Uloslähtiessä on kyllä saanut pakata vaatetta päälleen reilusti, mutta ulkona on ollut mukava kulkea. Kotona on sisällä ollut ehkä hieman kosteaa, kun lumikiteet kiinnittyvät höyrystyneeseen ikkunaan.

Ostin alkusyksystä maastopyörän, kun kyllästyin ainaiseen asfaltin kuluttamiseen (lähinnä työmatkalla). Ja ensimmäisten lumisateiden jälkeen, teiden jäätyessä, ostin pyörään nastarenkaat. Pyöräilykin on pakkasessa onnistunut yllättävän hyvin, kun molemmissa renkaissa on yli 350 nastaa huolehtimassa pidosta. Sohjossahan nuo nastat eivät juurikaan auta, mutta jäällä pito on ollut loistava.

Ja säässä kuin säässä viikkottainen juoksulenkki Marian kanssa tulee juostua. Kuluneella viikolla hölkkäilimme parinkympin pakkasessa Tampereen Kaupin kuntokolmosella ja Näsijärven rantaa pitkin Lapinniemen kylpylän ja Koukkuniemen vanhainkodin takana. Auringon hetkeä aikaisemmin laskettua värit olivat ihastuttavat!

Niin, ja se viemäriremontti. Asuntomme osalta se on nyt ohi. Kotonakin pääsee siis suihkuun...

Aurinkoisia pakkaspäiviä

Vuodenvaihteen jälkeen ulkona on ollut useimpina päivinä aivan ihastuttava auringonpaiste, joka houkuttelee ulkoilemaan kylmästä huolimatta. Uloslähtiessä ehtii tulla hiki, ennenkuin lämpökerraston, fleecestä valmistetun välikerroksen ja toppapukineet saa päälleen puhumattakaan kaulahuiveista, buffeista, pipoista ja arktisiin oloihin tarkoitetuista kolmisormihanskoista... Kunnolla varustautuneena on kuitenkin mukavaa tallustella harjulla tai Vesijärven (nyt jo hyvin jäätyneellä) jäällä.

Lunta on harmillisen vähän, mutta en ole varma haluaisinko samanlaista 73 cm:n lumimyräkkää kuin Merikarvialla. Vähäisessäkin lumessa on se positiivinen puoli, että kaikki näyttää paljon valoisammalta kuin syksyn mustassa sadesäässä! Ja vaikka aurinko paistaa vielä toistaiseksi kovin matalalta eikä lämmitä, valon ja varjon leikkiä on kuitenkin hauskaa yrittää kuvata. Pakkasen jäädyttämät kasvit ovat kiitollisia kuvauskohteita, jotka eivät karkaa, vaikka hanskoja pukisikin välillä päälle ja pois...

 

 

...vuodenvaihteessa jäi kuvaamatta lihavin koskaan näkemäni orava, kun tiesin, että se kipittää tiehensä ennenkuin saan kännykän esille. Ja niinhän siinä kävi: orava kiipesi puuhun pääni korkeudelle säksättämään ja katosi latvuksiin, ennenkuin sain sormikkaat pois käsistäni.

Joulu meni jo

Niin, joulu meni jo. Vuosi 2016 alkoi lumettomalla ja tuulisella pakkaspäivällä. Viimasta huolimatta päätimme tehdä pienen kävelyretken Haralanharjulla, josta löytyvät sekä 2009 rakennettu näkötorni että Zacharias Topeliuksen (1818–1898) muistoksi pystytetty kivipaasi. Näkötorni on järjestyksessään kolmas, sillä kaksi ensimmäistä, vuosina 1895 ja 1932 valmistuneet tornit tuhoutuivat tulipaloissa.

 

Topelius vietti useampia kesiään Kangasalan maisemissa, jotka ovat innoittaneet hänen laulutekstejään kuten Gabriel Linsenin säveltämänä tutuksi tulleen "Kesäpäivä Kangasalla". Toistuvaa keskustelua aiheuttaa kysymys siitä, miltä Kangasalan harjulta näkyvät sekä Längelmävesi että Roineen armaiset aallot - vai onko kyseessä kenties sanoittajan ottama vapaus... Muistomerkkiin on kaiverrettu teksti "Sinulle kiitos ja siunaus valon laulaja Zacharias Topelius. Kotiseutumme kuvaajalle, Kesäpäivä Kangasalla laulun kirjoittajalle 20.6.1853. Muistomerkin pystytti 11.6.1949 Suinulan nuorisoseura".

Mainitun Haralanharjun näkötornin lisäksi Kangasalta löytyy kolme muuta näkötornia: Vehoniemenharjun näkötorni, joka sijaitsee näppärästi automuseon vieressä (otin sieltä joitakin kuvia kesäisen pyöräretkeni yhteydessä), Keisarinharjun näköalatasanne Mobilian autokylän lähistöllä (siitäpä minulla ei taida olla yhtään kuvaa) sekä vajaan kilometrin päästä kotoa sijaitseva Kirkkoharjun näkötorni, josta otin syksyisellä lenkillä muutaman kuvan.