Polku on reitti

Polku on luonnossa kulkeva reitti kahden pisteen välillä. Ja metsäisessä luonnossa on aina polkuja.
Yksi metsäpolku on puistossa, toinen viidakossa, kolmas kaukana korvessa. Polku voi olla tie tai katu, kuja tai väylä, rata tai reitti.
Se ei välttämättä kulje puiden seassa, vaan saattaa syrjähdellä pihateille ja pientareille, asfaltillekin.
Eikä aina pysytä pelkästään kuivalla maalla...

torstai 7. heinäkuuta 2016

Brannin luola

Stömforsin ruukilla käydessämme huomasimme, että vain muutaman kilometrin päässä ruukista kulkee Kukuljärven 8 km:n pituinen retkeilyreitti ja Kukuljärven laavulta poikkeaa alle kilometrin mittainen polku kohti Brannin luolaa. Sateesta huolimatta päätimme tehdä uimarannan kääntöpaikalta kävelylenkin ja tutustua luolaan. Luola on perimätiedon mukaan saanut nimensä lehmipaimen Jaakko Brännista (tai Brandtista), joka 1800 - 1900-lukujen taitteessa on käyttänyt luolaa kesäasuntonaan.

Vuonna 2004 julkaistussa Loviisan Sanomien lehtijutussa kirjoitetaan Ruotsinpyhtään historiaan perehtyneen entisen kunnanjohtajan Börje Broasin kertoneen, että luolassa on vielä 1940 - 1950-luvuilla ollut kattila ja jäänteitä tulentekopaikasta. Lehtijutun mukaan luolan ulkopuolella on ollut myös metallista väännetty nimikyltti. Jutun kirjoittamisen aikoihin on jo kuitenkin arveltu kaikkien henkilökohtaisesti Jaakko Brännin tunteneiden ruukkilaisten kuolleen - olihan lehmipaimenen toimista kulunut tuolloin jo sata vuotta.

Kuvakaappaus Retkikartta.fi -sivustolta.
Uimarannan viitoitusta seuraten autolla pääsee kääntöpaikalle noin 150 m:n päähän rannasta. Kukuljärven rantamaisemat ovat jyrkkärinteiset, ja laavulta uimapaikalle on melkoinen "pudotus". Laavun läheisyydestä löytyy sekä halkoliiteri että WC. Vaellusreittiä ylläpitää Loviisan kaupunki ja myös reitti luolalle on viitoitettu. Valitettavasti suurin osa reittimerkeistä on pudonnut tai riivitty irti puista, kun osa niistä löytyi polun viereltä... Polku on kuitenkin koko matkaltaan helposti seurattava ja lähes koko matkan polun varrelta löytyi isoja, kypsiä mustikoita matkaevääksi.






Vaikka polku näkyykin hyvin, reitti tarjoaa myös pieniä haasteita kaatuneiden puiden ja liukkaiden kallioiden muodossa. Näköalat ovat kuitenkin huikeat korkelta kallion päältä. Matkalla on myös selvästi kosteampi alue, jonka ylittämiseen pitkospuut tarjoavat (kuivana ollessaan) hyvän avun. Sateen sattuessa pitkokset olivat kuitenkin petollisen liukkaat, joten kenkien kastumisen uhallakin kuljimme pääosin pitkospuiden vieressä. En tiedä, koska reitin turvallisuutta ja kuntoa on viimeksi tarkistettu, mutta se olisi syytä tehdä pikaisesti...

Luolalle johtava polku laskeutuu kallioiden välistä alemmas paikkaan, jossa kalliot muodostavat useita pyöreäreunaisia lippoja. Osa lipoista on sen verran massiivisia, että niiden alla voi hyvin pitää sadetta.







Varsinainen Brannin luola löytyy, kun sitkeästi seuraa polkua eteenpäin. Myös luolan edustalla on pieni avoin alue ja massiivinen kalliosuoja. Itse luolan suuaukko on pienehkö kolo, josta sisään ryömien löytää itsensä yllättävänkin suuresta tilasta. Luolalla on enimmillään korkeutta ehkä pari metriä, leveyttä puolestatoista kahteen ja pituutta neljästä viiteen metriä. Luolan toinen seinä on liki pystysuora, mutta toinen laskeutuu jyrkästi kuin kolmion hypotenuusa. Heti luolan sisäänmenoaukon oikealla puolella on isohko kivi. Luolan takaseinässä on pieni kolmion muotoinen aukko, josta luolaan tulee vähän valoa. Oma lamppu on kuitenkin tarpeen, jos luolassa haluaa katsella ympärilleen.

Luolassa on kosteaa, mutta aukiolla parveilleet ja kimppuun hyökänneet itikat onneksi pysyivät pääosin luolan ulkopuolella. Vaikka kuluneen kesän aikana kaikkialla on ollut tavallista enemmän verenimijöitä, ei meillä tietenkään ollut minkäänlaista hyttysmyrkkyä mukana. Jos on kovin herkkä hyttysille, kannattaa suojautua kunnolla!!!

Niin, luolan kosteudesta vielä... Voisin kuvitella luolan sisäosien jonkin verran kuivuvan, jos siellä jatkuvasti polttaisi tulta. Se saattaisi myös olla viehättävä retki- ja leiriytyiskohde muutaman päivän ajaksi. On kuitenkin vaikea kuvitella, että joku asuisi luolassa pidempiä aikoja... Mutta onhan elämä 1900-luvun taitteessa ollut muutenkin kovin erilaista kuin nykyisin.






Päätimme lähteä luolalta pois kallion reunamuodostelmaa seuraillen. Varsinaista polkua riittää vain lyhyen matkan ja kallion reunaa ylöspäin kiivetessään saa ottaa nelivedon käyttöön "kevyesti kuin vuorikauris". Mutta maisemat ovat uskomattoman hienot.



Alueella olisi paljon nähtävää ja kuvattavaa. Luolaretkelle kannattaa varata mukaan hyvät vaelluskengät, lamppu ja hyttysmyrkky! Retkeilyreittiä mukaillen  järjestetään elokuussa Brannin Trail -polkujuoksukilpailu ja kulttuurivaellustapahtuma. Kulttuurivaellus poikkeaa myös Haukkavuoren, Särkjärvenkallioiden ja Tornivuoren luontokohteisiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti