Hostikan Salpa-asemalle pääsee myös autolla aivan nähtävyyksien äärelle. Levähdyspaikka (harvinaisen siisteine) WC-mahdollisuuksineen, konekivääripesäkkeet, betonibunkkerit ja tähystyskuvut, taisteluhaudat, sekä tämänkertainen pääkohteeni Hostikan luola, on selkeillä kylteillä merkitty. Paikalla on myös laajasti Salpalinjasta ja Hostikan alueesta kertova infotaulu. Omat tietoni Hostikan alueesta pohjautuvat tähän infotauluun ja Elina Lyijysen puheeseen Ylämaan linnoitushistoriasta. Puhe on luettavissa Salpalinjan salat -blogista, jonka pääasiallinen kirjoittaja Terho Ahonen on käsittellyt kirjoituksissaan Salpalinjan historiaa ja merkitystä nykyperspektiivistä jo useamman vuoden ajan.
 |
| Kuva: Ari Mänttäri |
Hostikan luola on louhittu alunperin majoitus- ja tulenjohtokäyttöön, mutta kuten aikaisemminkin olen todennut, niitä ei onneksi ole tuohon tarkoitukseen tarvinnut käyttää. Hostikan luolaan pääsee kolmesta eri sisäänkäynnistä: noin 60 metrisen luolan molemmista päistä luolaan johtavat hyväkuntoiset (joskin jyrkät) portaat ja lähes keskellä luolaa on kolmas "suuaukko". Neljäs, ristikolla peitetty aukko on luolan katossa lähellä toista päätyä.
 |
| Kuva: Ari Mänttäri |
Luolalla on leveyttä noin kuusi ja korkeutta arviolta 3-4 metriä. Käsitykseni mukaan luolat on louhittu siten, että suhteessa luolan leveyteen ja korkeuteen tarvitaan vähintään yksi metri plus luolan korkeuden verran kalliota "ulkokuoriin", jotta luola olisi kestävä ja turvallinen. Kaivuu-urakka on siis ollut mittava!
Löytämieni tekstien mukaan Hostikan aluetta oli rakentamassa työryhmä 215, johon kesällä 1941 kuului kaikkiaan 545 henkilöä. Infotaulun "arkistojen aarteet" kertovat, että tästä henkilöstömäärästä 43 kuului päällystöön ja toimistohenkilökuntaan, loput olivat ammattimiehiä ja aputyöläisiä. Työryhmän 215 lisäksi alueella työskenteli muonituslottia, lottakoululaisia, muutama pesijätär, kartoittajia sekä pari konstaapelia. Alueella on ollut majoitus- ja ruokailuparakkien lisäksi bensiiniasema, pesutupa, sairaala, yövartijan asuntola sekä putka. Juopuneena esiintyminen ja rettelöitseminen on ollut kiellettyä, joten olisi kiinnostavaa tietää mihin putkaa on käytetty... Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainitaan, että majoitustilojen syöpäläisiä on pyritty torjumaan sinihapolla ja sänkyjä on käsitelty puhalluslampulla - mikä ilmeisesti on tuottanut tulosta tuholaisten torjunnassa. Myös virkistystoimintaa on järjestetty aktiivisesti: tarjolla on ollut niin elokuvia kuin urheilukilpailuja sekä ohjelmallisia iltamia.
 |
| Kuva: Ari Mänttäri |
Hostikan betonibunkkerista erottuu ulospäin konekiväärikupu ja tähystysaukko, jotka ovat nähtävissä heti parkkipaikalta. Bunkkerin rauta-, betoni- ja hirsirakenteita on ajan hammas jo päässyt kuluttamaan. Bunkkeriin kannattaa varata mukaan hyvätehoinen taskulamppu, sillä paikoitellen katosta ja seinistä tihkuva vesi on tehnyt lattioille lammikoita ja liikkumisessa on pieni liukastumisvaara...
Taisteluhaudat ja hirsistä rakennetut (avo)konekivääripesäkkeet ovat myös näkemisen arvoiset. Itseäni jäi askarruttamaan kuinka paljon ne todellisuudessa olisivat taistelijaa tulitustilanteessa suojanneet.
Muutaman kilometrin päässä Hostikan alueelta etelään on mahdollisuus tutustua kahteen sotavankien hauta-alueeseen ja saman verran pohjoiseen vaeltaen löytyy Kirpun luola. Karttoihin on merkitty myös Blenheim-pommikoneen putoamisen muistomerkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti