Kylmyyttä ja kissankarvoja Jyväskylässä

Töiden taas alettua on puuhaa riittänyt, jos ei muuten, niin matkustellessa Jyväskylään ja takaisin. Jyväskylässä on opiskelun merkeissä tehty tiukkoja päiviä - ulkoilemaan on onneksi päässyt aamulla tallustellessaan matkakeskuksen kupeesta Ylistönmäelle ja iltapäivällä takaisin. Siinä ei paljoakaan räntäsade tai pakkanen haittaa, kun mennessään ihmettelee kuluneiden 25 vuoden aikana muuttuneita maisemia... Jyväsjärven ympäristöstä ei enää taida juurikaan rakentamatonta paikkaa löytyä, ainakin Kuokkala ja Ylistönmäki näyttävät täyteen ahdetuilta!

Kuokkalan silta

Näkymä Ylistönmäelle

Aamun räntäsade muuttui iltapäivään mennessä tiukaksi pakkaseksi, mutta palatessa oli sentään aikaa jäädä ihmettelemään Tiedonportaiden alapäässä, Ylistönsillan kupeessa olevaa "Hyöky"-nimistä veistosta. Hyöky on valmistunut vajaat kymmenen vuotta sitten ja se on yksi tekijänsä Kimmo Schroderuksen suurimmista töistä. Julkiset taideteokset Jyväskylässä -sivuston mukaan Schroderus tunnettiin 1990-luvulla eroottisesti latautuneista töistään, joiden keskeisin materiaali oli värikäs nahka. Tyylinvaihdoksen jälkeen 2000-luvulla on syntynyt "terästangoista hitsattujen orgaanisten möykkyjen sarja", joihin myös Hyöky lukeutuu.

Hyöky

Ylistönsilta

Ylistönsillan rakentamisen muistan jollakin tavoin ensimmäisten opiskelujeni ajalta 1990-luvun taitteesta. Jyväskylässä käytiin tuolloin kiivasta keskustelua, onko tarpeen rakentaa silta Mattilanniemestä Ylistönmäelle ja kuinka silta rikkoisi koskemattoman järvimaiseman. No, järveen liittyviä rakennelmia on sittemmin tullut lisää pitkin rantoja, yhtenä hauskimmista Virpi Lehdon "Tähystäjät" Rantaraitilla Mattilanniemessä.

Tähystäjät

Illan ja yön aikana pakkanen kiristyi entisestään, mutta keräilin ympärilleni kissankarvoja ystäväni luona. Venäjän sinisistä "normaalimpi", Onka, ei juurikaan välittänyt kuvauksista. Tikru (Tigris) päätti, että minulle kannattaa sähistä ja säksättää sekä lisäksi vielä lyödä tassulla. Yrittäessäni ottaa kunnon rähjäyskuvaa, kissa päätti olla varsin kuvauksellinen eikä äksyilystä ollut tietoakaan...

Onka

Tikru

Tikru

Eipä silti, että niistä kissankarvoista olisi ollut pakkasessa mitään iloa, kun ne piti ennen opiskelemaan lähtöä siistiä pois...

Loppiainen pihalla

Viimeisen lomapäivän aamuna oli hienoa herätä kirkkaaseen auringonpaisteeseen. Heti aamiaisen jälkeen piti päästä ulkoilemaan Tursolan peltojen kautta Vesijärvelle.

Järven jää on tammikuun alun pakkasissa vahvistunut niin paljon, että minäkin - joka normaalisti suostun lähtemään jäälle vasta siinä vaiheessa, kun siellä ajetaan traktorilla - uskaltauduin ihastelemaan luonnon muovaamia kiderakennelmia. Niitähän ei kahta samanlaista löytynyt... Myös jäähän tarttuneet oksat ja ruokokasvit olivat saaneet hienot kuoret!

Iltapäivällä piti lähteä vielä uudelleen kävelylle ihastelemaan auringonlaskua Kirkkoharjun rinteelle, jossa taivas värjäytyi keltaisen ja oranssin sävyin.

Ja mikäs sen mukavampaa kuin vielä illalla käydä kuvailemassa nousevaa kuuta - jälleen Vesijärven jäällä. Puuhassa tosin paleltuivat sormet ja varpaat, eikä omista kuvistani tullut mitään ilman jalustaa...

Kuva: Ari Mänttäri

Kuva: Ari Mänttäri

Kermankoski

Joululomareissulla itäisessä Suomessa osuimme -23°C pakkasessa Varkauden ja Joensuun väliltä löytyvälle luostaripaikkakunnalle Etelä-Savon sydämeen Heinävedelle. Tietä 476 ajeltaessa eteen osuu Kerman kylään kuuluva Kermankoski, joka virtaa Myllylahdesta Kermanvirtaan. Kermankoski on suosittu kalastuspaikka, josta nousee järvilohta, taimenta ja harjusta sekä nieriää, joka on koskessa kokonaan rauhoitettu. Kalastusta alueella on rajoitettu - vain uistelu ja perhokalastus on kosken ympäristössä sallittu.

Paikan tuntevat myös freestylemelojat, sillä koskeen on rakennettu kaksi stopparia ensisijaisesti melojien käyttöön. Käsitykseni mukaan paikka on varsin ainutlaatuinen Suomessa, sillä siellä on käytössä ns. tunnin sääntö, jota kaikkien kosken käyttäjien tulee noudattaa. Eli jos koskella on sekä melojia että kalastajia, saavat kummatkin käyttää stopparia vain tunnin kerrallaan, minkä jälkeen on taas toisen ryhmän vuoro. Melonta on myös rajoitettu tapahtuvaksi vain parittomina päivinä ja lisäksi melojien toivotaan ottavan huomioon, että aamu- ja iltahämärä ovat otollisinta kalastusaikaa.

Varsinainen Kerman kylä, josta  löytyy myös 1900-luvun alussa rakennettu, edelleen toimiva Kerman kanava, jää suuremmasta tiestä kilometrin verran sivuun.