Polku on reitti

Polku on luonnossa kulkeva reitti kahden pisteen välillä. Ja metsäisessä luonnossa on aina polkuja.
Yksi metsäpolku on puistossa, toinen viidakossa, kolmas kaukana korvessa. Polku voi olla tie tai katu, kuja tai väylä, rata tai reitti.
Se ei välttämättä kulje puiden seassa, vaan saattaa syrjähdellä pihateille ja pientareille, asfaltillekin.
Eikä aina pysytä pelkästään kuivalla maalla...

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Joulu 2014

Joululaulu

Kuulen äänen tuhatvuotisen,
sanat, jotka kertoo, 
tutut, tiedän sen.

Kirkas yö tähdet peittonaan,
salaisuuden sille paljastaa, 
joka kuulla voi korvin kuuroinkin,
joka nähdä voi pimeydessäkin.

Joulun tähti loistaa yön pimeään.
Sanat vanhat toistaa hiljaa hämärään.

Gloria, in Excelsis Deo!

Äänellään voi kiittää jokainen
syntymästä lapsen pienoisen,
joka meille oppaaks' valon tuo,
sydämiimme joulun rauhan suo,

Joulun tähti loistaa yön pimeään.
Sanat vanhat toistaa hiljaa hämärään.

Gloria, in Excelsis Deo!
Gloria, in Excelsis Deo!

Kuva: Ari Mänttäri 2002
Lämmintä joulumieltä ja rauhaisaa loppuvuotta kaikille blogin lukijoille!

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Tornihotelli: MORO

Työviikon päätteeksi päätimme kollegoiden kanssa lähteä katsastamaan Tampereen Tornihotellin paljon puhutun Sky Bar MOROn. Ravintola laajoine terasseineen sijaitsee hotellin ylimmässä kerroksessa - siis lähes 90 metrin korkeudessa. Kuuluisa ravintolasta tuli viimeistään silloin, kun enemmän tai vähemmän järkevä nuori mies päätti suorittaa luvattoman Base-hypyn ja vielä kuvata koko jutun nettiin kaiken kansan ihmeteltäväksi. Eikä siinä mitään, jos oman henkensä vaarantaa, mutta samalla tyyppi vei kaikilta ravintolan asiakkailta mahdollisuuden ihastella näköalaa terassilta käsin - se nimittäin suljettiin kokonaan kaikilta vierailuilta. Onneksi ravintolassa on isot ikkunat...





 

perjantai 5. joulukuuta 2014

Tähtitorni

Työpaikallani toimii aktiivinen UKK. Ei kuitenkaan entinen presidenttimme vaan Urhea KuntoKOPLA, jonka pääasiallisena tehtävänä on järjestää työhyvinvointia edistävää iloa ja virkistystä arkiseen aherrukseen. Tyypillistä Koplan toimintaa ovat esimerkiksi syys- ja talviliikuntapäivät sekä työpaikkaliikunta eri muodoissaan. Lisäksi Kopla järjestää milloin minkäkinlaisia tempauksia riemuksemme esimerkiksi järjestelemällä hedelmäaamiaisia tai ovissa olevat nimikirjaimet uudelleen... Tällä kertaa Kopla oli järjestänyt meidät vierailulle Tampereen tähtitorniin, jossa Tampereen Ursan aktiivit ohjasivat meitä kurkistelemaan taivaalle ajatuksen kanssa.


Aluksi kiipesimme tähtitorniin johtavat 88 porrasta, joihin oli kaikkiin kiinnitetty tarra, jossa luki yhden tähdistön nimi. IAU (International Astronomical Union) eli kansainvälinen tähtitieteen unioni on määritellyt jo vuonna 1928 tähdistöt, joita nyt sattuu olemaan 88. Onkohan vahinko vai iloinen sattuma, että tähtitornissa on juuri tuo määrä portaita? Portaiden päättyessä päättyy myös tutkittu alue...


...jonka ulkopuolelta pääsee varsinaiseen tähtitorniin. Likimain etelään päin katsellessa avautuu näkymä kohti Tampereen kaupunkia, jossa uutena maamerkkinä tököttää Torni-hotelli...



Päivällä taivas oli ollut hetkittäin selkeä, mutta illan pimetessä taivaalle alkoi kasaantua niin paljon pilviä, että vain hetkellisesti pääsimme kurkistamaan kuuta tähtitornin Celestron-kaukoputkella. Yritin ottaa muutaman kuvankin kaukoputken läpi, mutta totesin sen olevan selvästi sellainen aluevaltaus, jota pitäisi harjoilla saadakseen aikaiseksi jotakin silmää miellyttävää.

Kun kuu päätti lopullisesti piiloutua pilviverhon taakse, palasimme sisään ja pääsimme tarkastelemaan kahta avaruudesta maahan lennähtänyttä kiven kappaletta. Niistä vanhempi oli huikeat 4,5 miljardia vuotta vanha! Kuulimme myös tarinoita siitä, kuinka beduiinit keräävät Saharasta mustia kiviä, joita myydään meteoreina ostohalukkaille. Ehkä ne ovat oikeasti taivaalta pudonneita, ainakin toivon niin ostajien puolesta.




Pääsimme myös katsomaan ja kuulemaan esityksen tähdistä, sumuista, galakseista ja muista avaruuden ihmeistä. Ja jos jotakuta kiinnostaa, osoittautui nyt kotonakin pari päivää käytössä ollut "free open source planetarium" Stellarium huippuhienoksi tavaksi tutustua lähempänä ja kauempana sijaitseviin kohteisiin.

Myös tähtitornin portaissa oli todella upeita maalauksia maailmankaikkeuden syntyhetkistä oman aurinkokuntamme todellisuuteen. Hissikuiluun oli maalaustaiteen keinoin toteutettu lähtö avaruuteen. Nämä uskomattomat maalaukset on suunnitellut ja käsitykseni mukaan suurelta osin myös toteuttanut Tampereen Ursan aktiivi Pekka Rautajoki.


Andromedan galaksi

Joulukuusiklusteri

Hevosenpääsumu

Maalauksia kannattaa käydä katsomassa ihan livenä, jos osuu Tampereen Kauppiin tai muuten bussin nro 14 reitille. Tähtitornilla järjestetään yleisönäytöksiä talvisin aina sunnuntai-iltaisin klo 19-21.

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Pikkujouluretkiä

Kuluneella viikolla on riittänyt niin kulttuuri- kuin muitakin rientoja. Kuten lähestyvään jouluun sopii, pikkujouluja on vietettävä ja turnauskestävyys alkoi perjantaina tuntua hieman heikolta... Miltei viikon kestänyt pikkujoulujakso alkoi oikeastaan siitä, että syyskuussa osallistuin Instrumentariumin mainossähköpostissa silmiin pistäneeseen arvontaan ("paina nappia ja voit voittaa") ja suureksi yllätyksekseni voitin itselleni ja yhdeksälle ystävälleni Buffet-illallisen ja teatteriliput Svenska Teaternin paljon kehuttuun Mamma Mia! -musikaaliin.

Kuva Instrumentariumin nettisivuilta.

Kuva Svenska Teaternin mainoksesta.
Junalla matka taittui mukavasti, eikä tarvinnut huolehtia auton pysäköimisestä Helsingin päässä. Lisäksi kävelymatka rautatieasemalta teatterille on lyhyt. Kaupunki oli jo varustautunut jouluun: syksyn sateisessa säässä valaistut rakennukset ja jouluvalot olivat varsin näyttävät. Illan pimeydessä mainoksetkin näyttivät hauskoilta.





Svenska Teaternilla portier otti meidät hienosti vastaan: pääsimme omaan kabinettiin, johon illallinen oli katettu valmiiksi ja jossa tarjoilija odotti meitä shampanjalasien kanssa! Muutenkin palvelu pelasi, eikä kenellekään varmasti jäänyt nälkä, vai mitä sanotte menústa? Rucola-sahrami-scamppisalaatti, kreikkalainen fetasalaatti, pinaatti-filopiirakka, sitruuna-timjami maissikana ja rosmariini-valkosipuli karitsanfile... Kun listaan lisätään vielä juomat ja väliaikatarjoilut, näytöksen alkaessa oli hyvä paijailla vatsaansa!

Kuva Mamma Mia! -musikaalin käsiohjelmasta.
Musikaali itsessään oli aivan huikea, minkä osaltaan tietysti teki tuttujen ABBA-biisien kimara I Have a Dreamista, Honey, Honeyn, Money, Money, Moneyn sekä tietenkin nimikkobiisi Mamma Mian ja kaikkien muiden kautta Waterloohon. Lisäksi oli ilahduttavaa, ettei katsojana tarvinnut olla huolissaan siitä, osaavatko näyttelijät laulaa. Erityisesti Lineah Svärd Sofien roolissa ja Mia Hafrén Donnan roolissa olivat käsittämättömän hyviä. Esityksen jälkeen naamalla leveä hymy ystävien ympäröimänä!


Toisen työpaikan pikkujoulut sivuutin matalalla profiililla, toisessa riitti taas menoa ja meininkiä illallisen ja tällä kertaa Tampereen Työväen Teatterin Evita-musikaalin parissa. Jos Helsingistä tultiin suoraan junalla kotiin, perjantai-ilta jatkui yökerhossa toiseksi viimeisen bussin lähtöön saakka. Tosin se bussi ei ikinä kulkenut, eikä kulkenut viimeinenkään: kuski ei saanut bussia käyntiin eikä varabussia paikalle. Totesimme seurueemme kanssa parhaaksi vaihtoehdoksi kävellä suoraan Kalevan taksitolpalle, jossa ei ollut minkäänlaista jonoa päinvastoin kuin kaikilla Tampereen keskustan tolpilla...
Kuva Tampereen Työväen Teatterin sivuilta.

Lauantai-iltana sitten jaksettiin vielä yhdessä Ju-jutsukoulun ohjaajien kanssa harrastaa tanssimista Sh'Bam -tunnilla, saunomista Juveneksen saunalla ja ruokailua Nanda Devissä. Sh'Bam muistuttaa vanhaa kunnon jytäjumppaa, eikä hauskuutta puuttunut kääntyillessä ja potkiskellessa GoGo-Cityssä Hämeenkadun ytimessä (harmillista kyllä, kukaan meistä ei tajunnut kaivaa kameraa esiin kesken tanssin). Tanssimisen jälkeen rentouduttiin saunalla. Seitsemännessä kerroksessa sijaitsevan saunan parvekkeelta avautuivat hienot näkymät kaupunkin yli.

Kuva: Heli Kivelä.


Tältä vuodelta luulisin pikkujoulujen olevan ohi. Muuta mukavaa on kuitenkin tiedossa eli taivaankappaleiden tarkastelua Tampereen tähtitornissa ja parin viikon päästä Kouvolassa Studio Dance Pitin Joulushow.

tiistai 18. marraskuuta 2014

Ukinkannas

Kangasalan Ukinkannas erottaa keskustan tuntumassa sijaitsevan Ukkijärven ja Vesijärven toisistaan. Joitakin satoja vuosia sitten Ukkijärvi on ollut osa Vesijärveä, mutta ihmisten rapsuteltua omia ojiaan vedenpinta laski niin paljon, että Ukkijärvi jäi eristyksiin. Ukinkannaksella on yksityinen, noin kolmen hehtaarin luonnonsuojelualue.


Erikoisista puista siellä kasvavat pihtakuusi, siperianlehtikuusi ja siperiansembra. Kesäisin voi bongata myös pienempiä kasveja, näin syksyisin näyttäytyvät sienet ja käävät. Ukinkannaksella elelee myös uhanalainen runkohytyvinokas (ei aavistustakaan, miltä moinen hyty näyttää).


Seuraavasta voisi kysyä mitä tässä on? Vinkiksi osaan sanoa, että siinä ei ole maljassa tuotettua homekasvustoa. Kyseessä on jonkinlainen sieni, jonka kasvualustana on kaatuneen puun runko.

 

Vaikka useammatkin geokätköilijät ovat Ukinkannaksen löytäneet, en tällä kertaa etsinyt kätköjä. Ukkijärvi näytti parhaat puolensa tyynessä säässä ja oli mukavaa kuljeskella metsäpoluilla kuvauskohteita etsimässä.


Vesijärven puolella oli joutsenperhe uimassa. Yritin hiippailla lähelle rantaa muutaman kuvan saadakseni, mutta tiput olivat sen verran valppaana, etten kovin lähelle päässyt...



sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Marraskuu on kuukausista julmin

Vesisateessa, loskan ja lumen seassa aamuin ja illoin pimeässä kulkiessa tulee väistämättä mieleen T.S. Elliotin runosta The Waste Land tehty väännös "Marraskuu on kuukausista julmin ja se on vasta edessä". Alkuperäinen runo ei kuitenkaan ole pelkkää synkistelyä - eikä puhu marraskuusta mitään. Hakusanalla marraskuu Googlen Runokone antaa turhankin masentavaa tekstiä:

Marraskuu on musta hauta.
Marraskuu on kuukausista julmin.
Marraskuun auto-onnettomuus.
Metsässä on marraskuu.


Runokone on varsin hauska kapine, tosin suomeksi tulokset ovat hieman köyhiä. Ihan normaalisti googlettamalla voi löytää riemullisia otsikoita, joista voi tehdä oman marrasrunon. 

Uneliaat juuret.
Tihkusateen masentama puisto.
Kaikkein kamalin
- pimeää, rumaa, vettä tai loskaa.
Ankeuteen ja sieltä ulos.
Olen kerran kuullut villihanhien huudon.
Marraskuun harmaa valo.
Hämärä.


Alkuperäinen Elliotin runo vuodelta 1922 jakaantuu viiteen osaan: The Burial of the Dead, A Game of Chess, The Fire Sermon, Death by Water ja What the Thunder Said. Pitkän runon tunnetuimmat ja lainatuimmat säkeet lienevät alussa - ja lopussa...

 April is the cruellest month, breedin
Lilacs out of the dead land, mixing
Memory an desire, stirring
Dull roots with spring rain.
Winter kept us warm, covering
Earth in forgerful snow, feeding
A little life wiht dried tubers.
...
Shantih shantih shantih

lauantai 25. lokakuuta 2014

Kaupinpuiston syksy

Tampereen Kaupinpuisto on laaja ulkoilualue, joka sijaitsee Näsijärven sekä Lahden- ja Jyväskyläntien välisellä alueella. Muutama päivä sitten kuljeskelin UKK-instituutin ympäristössä ja koitin löytää syksyisestä maisemasta vielä jotain kiinnostavaa kuvattavaa - tosin vain kännykän kameralla...


UKK-instituutti on terveysliikunnan tutkimus- ja asiantuntijakeskus, jonka katon alta löytyvät tutkijoiden lisäksi kokous- ja koulutuspalvelut sekä (urheilu)lääkäri-, fysioterapia- ja testaustoiminta. Viereisellä tontilla sijaitsee Kaupin Urheilupuisto, jonka laajat nurmikentät palvelevat ennen kaikkea jalkapalloilijoita. Alueella on lukuisia valaistuja lenkkipolkuja, joista talviseen aikaan voi sitten valita mieleisensä hiihtoladun. Löytyypä puistosta tavalliselle kansalle tarkoitettuja liikuntalaitteitakin melkoinen määrä.


Puisto on osin luonnontilainen ja joihinkin vanhoihin koivuihin tuuli on rakennellut omia pesiään. Hauskan näköisiähän ne ovat, vaikka oikeasti kyse taitaa olla sienitaudista, joka saa erityisesti lehtipuiden oksat haaroittumaan villisti sikin sokin epämääräiseksi kasaksi.


UKK-instituutin vieressä metsän kätköihin on rakennettu pieni Urhon kota, jonne saa halutessaan tilata tarjoilun instituutin yhteydessä sijaitsevasta Ravintola Kaupinpuistosta. Kodan löytää helposti, kun seuraa Kaupinojan saunalle parkkipaikalta vievää metsäistä kävelypolkua.


Näkymät rantakalliolta Näsijärven yli ovat hienot - eikä kaupunki toivottavasti tee rantapolulle asfalttia ainakaan ihan lähivuosina, vaikka sitäkin on kuulemma suunniteltu!

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Bussipysäkiltä treeneihin

Aina silloin tällöin tulee niitä päiviä, jolloin autolla ajelun sijaan treenimatkat taittuvat kävely-bussi-kävely-yhdistelmänä. Useinkaan en ole tullut edes ajatelleeksi, kuinka paljon erilaisia nähtävyyksiä ja kulttuurikohteita kävelyreitilleni Tampereen keskustassa osuu. Jään bussin kyydistä pois Koskipuistossa - eikä ollut ensimmäinen kerta, kun joku oli perjantai-illan huumassaan huitaissut pysäkkikatoksen lasit säpäleiksi.


Tamperelaisen rakennustaiteen perustukset eivät onneksi ole nykynuorison lasitaiteessa vaan vahvassa punatiilirakentamisessa. Koristeellisiakin kuvioita tiilistä on saatu aikaiseksi yhdistämällä takorautaa ja tiiliä. Verkarannan käsi- ja taideteollisuuskeskus on ensimmäinen treenimatkalleni osuva kulttuurikohde. Tammerkosken toisella puolella maisemaa hallitsee Takon kartonkitehdas, joka on perustettu 1865.




Kävelytie kulkee aivan Tammerkosken reunamalla ja johdattelee kulkijansa tehdasmaisemasta toiseen. Hämeenkadun alikulkutunneli tuo kävelijän Koskipuistoon, josta kosken toisella puolella avautuu näkymä kohti vanhan kirkon tornia ja Frenckellin vanhaa paperitehdasta, jossa nykyisin toimii Tampereen Teatterin Frenckellin näyttämö.




Koskipuistosta avautuu näkymä myös patosillalle, käytännössä siis padolle ja kävelytielle, jolla katkaistaan Tammerkosken kuohut kesken vesien matkaa Näsijärvestä Pyhäjärveen. Patosillan kaide on muutamien vuosien aikana uudelleen täyttynyt lukoista, joita parilliset ja parittomat ovat siihen kiinnitelleet. Alkuperäiset lukot saivat kyytiä pari vuotta takaperin, kun One Love -nimellä esiintynyt taiteilijaryhmä irroitti lukot voimapihdeillä ja sulatti ne yhdeksi "taidemöykyksi".





Koskipuistossa kulkija voi ihastella suomalaisten sotilaiden muistoksi vuonna 1971 pystytettyä Aimo Tukiaisen "Virvatulet" veistosta. Satakunnansillalta katsottuna puiston takana nousee myös tamperelaisten uusi ylpeyden aihe - Torni-hotelli, joka avataan lokakuun puolivälissä. Tornin hyödyllisyydestä ja tarpeellisuudesta voi olla montaa mieltä, mutta varmaa on, että liikkuipa missä tahansa keskustan alueella (ja vähän kauempanakin) tornista tulee vähintääkin yhtä huomattava maamerkki kuin Näsinneulasta ja Haulitornista.



Satakunnankadulle on vain muutama viikko sitten kiinnitetty vanhan mallin mukaan käsityönä valmistetut valaisimet. Alkuperäiset valaisimet onnistuttiin tuhoamaan vuoden 1918 kieppeillä syntyneissä kahakoissa, mutta onneksi vanhoista valokuvista on pystytty selvittämään miltä lamput ovat näyttäneet. Näkymät kohti Frenckelliä, Hämeensiltaa, Finlaysonia ja Tampellaa ovat kuin Venetsian kanavista - vain veneilijät puuttuvat.






Finlaysonin alueella olisi treeneihin kävellen kulkevalle niin paljon näkemistä, että saattaisipa koko treeniaika mennä ohi Siperiaan, Plevnaan, Finlaysonin Palatsiin, kirkkoon ja tallipihaan tutustuessa. Puuvillatehtaankatua kuljettaessa kirkko osuu matkan varrelle, mutta on juuri nyt remontissa. Kaikkien punatiilirakennusten jälkeen on mukavaa huomata, että myös puurakennuksia on Tampereella säilytetty. Ja luonto hehkuu tähän aikaan vuodesta todella upeissa väreissä!



Hämeenpuiston päässä on Emil Wikströmin massiivinen Näsinkallion suihkukaivo (1913), jonka ihastuttavin osa näin syksyllä ovat vanhempia ja lapsia esittävät veistokset. Kansalaissodan jäljiltä näissäkin hahmoissa on luodinreikiä...



Ylhäällä Näsinkalliolla olisi runsaasti nähtävää: Näsilinna, Kurun haaksirikon muistomerkki, Mältinrannan uimapaikka kosken rannassa sekä Tiitiäisen satupuisto... Matkalla treeneihin tulivat kuitenkin kuvatuksi vain portaat ja korkeuksiin kohoava Näsinneula.



Särkänniemen vierestä löytyy ikivanha Suomen Trikoon tehdasrakennus, jonka kohtalosta tai tulevaisuudesta kaupunki on vääntänyt kättä itsensä kanssa vuosi toisensa jälkeen. Sateella tatamille tulee katon läpi vettä, joten syksyisin ja keväisin harjoittelu tapahtuu pyyhkeitä ja ämpäreitä väistellen... Samassa rakennuksessa on myös bändien ja muiden taiteilijoiden harjoitus- ja toimitiloja. Onpa sinne kaavailtu museokeskittymää, Särkänniemen laajennusta ja nykyisin muodikkaita "tehdasasuntoja".