Soikonvuoren luola

Lauantaina vietettiin Suomen luonnon päivää ja sitä piti juhlistaa sieniretkellä ja vierailulla Soikonvuoren luolassa. 

Soikonvuoren luola on osa Virolahden Majaniemestä jäämerelle asti ulottuvaa Salpalinjaa ja se sijaitsee Säkäjärven kylässä. Luolaksi nimitettyä tunnelirakennelmaa on ollut louhimassa ns. "Erillinen työryhmä 221" vuosina 1940-1941. Soikonvuoren luola on jatkosodan alkaessa keskeneräiseksi jäänyt ase-, tulenjohto- ja miehistötunneli, jota on kuitenkin käytetty mm. joukkosidontapaikkana ja sairaalana. 

Soikonvuorelle vievät tiet on osittain viitoitettu, mutta hyvä kartta auttaa löytämään perille paremmin kuin kuluneet viitat. Tunneliin pääsee sisälle konekiväärikammioiden kautta. Varsinainen sisäänkäynti löytyy vuoren laelta, jos sitä uskaltaa lähteä metsittyneeltä kalliolta hakemaan. Luolaan sisälle siitä ei kannata yrittää, sillä pudotusta on useita metrejä...

Konekiväärikammion suuaukolta varsinaiseen luolaan johtaa noin 20 m pitkä tunneli. Alusta on muotoutunut erikokoisista kivistä, joten hyvä lamppu on tarpeen, ellei halua pyöräyttää nilkkaansa ympäri. Tunnelin seinillä on siellä täällä kynttilän jämiä ja sterariinia löytyy sekä seinämiltä että lattialta.

 

Toinen konekiväärikammion suuaukko, josta luolaan pääsee sisälle, on kuluneiden vuosien aikana maastoutunut varsin hyvin ympäröivän kasvillisuuden auttamana. Ensimmäinen ajatus tunnelin pään nähdessäni oli kysymys: "Miten tuonne pääsee?".

 

Toiselle suuaukolle päästäkseen täytyy harrastaa monenlaista kiipeilyä ja konttaamista kaatuneiden puiden, irronneiden risujen ja muun kasvillisuuden seassa. Kiipeilyn ja konttaamisen lisäksi on syytä varoa äksyjä muurahaisia, jotka vihaisena joukkona alkavat kiivetä kohti paljasta ihoa pienenkään pysähtymisen aikana.

 

Varsinainen sisäänkäynti on tosiaan louhittu vuoren laelle, mutta sieltä on luolaan monen metrin mittainen pudotus, varsinainen luola on noin seitsemän metriä korkea. 

Kallion laella pystykuilun ja sisäänkäynnin ympärillä ei myöskään ole minkäänlaisia kaiteita, joten aivan silmät kiinni kallioille ei kannata mennä kiipeilemään. Puuttuvista kaiteista varoitetaan vain pienellä vaaran merkillä opastaulussa.

Luola itsessään on vaikuttava näky. Luolalla on pituutta parikymmentä metriä ja leveyttä noin kuusi metriä. Luolassa järjestetään vuosittain ennen heinäkuun puoltaväliä Soikonvuoren vesper, kynttiläkirkko, jonne mm. Virojoelta järjestetään polkupyörävaellus. Vaellukselle tulee mittaa reilut 10 km yhteen suuntaan. 

 

Luolan lattialle ja seinille valunut steariini sekä sadat tuikkukynttilöiden jämät ovat peräisin vesperin jälkeensä jättämistä harmeista. Vähän tietysti mietityttää kuinka paljon mukavammalta ympäristö näyttäisi, jos sinne kuulumattomat "roskat" siivoittaisiin pois vesperin jälkeen. Luola kuitenkin on varmasti hienon näköinen, kun vesperiin kokoontuu reilut sata osallistujaa ja kaikki käytävät sekä iso luola on valaistu kynttilöin. Luolan peräseinällä lähellä pystykuilua ja suuaukkoa on vesperin jäljiltä risti, joka kyllä sopii ympäristöönsä hyvin.

 

Myös geokätköilijät ovat löytäneet luolan. Läheltä pystykuilua ja keskeneräistä sisäänkäyntiä löytyy ainakin yksi kätkö. Kätköilystä kiinnostuneet voivat etsiä tarkat koordinaatit ja ohjeet kätkön löytämiseksi geocache.fi -sivustolta.

Tähystysaukosta tulee aurinkoisella säällä mukavasti valoa pimeään luolaan ja varjot luovat omaa ihastuttavaa leikkiään.

Luolalle on suhteellisen helppo löytää. Autolla, jossa on minimaalinen maavara en kuitenkaan ajaisi perille asti. Auton kääntäminenkin onnistuu (ainakin näin syksyllä) kovapintaisella, heinittyneellä pellolla...