Pyterlahden louhos

Kesällä tein useampia retkiä Virojoen Hevonniemeen Pyterlahden louhokselle. Pyterlahden louhos tunnetaan ennen muuta Pietariin toimitetusta punagraniitista, josta on tehty maailman suurin monoliitti tsaari Aleksanteri I pylväs ja Iisakin kirkon pylväät. Louhintatyöt ovat jatkuneet senkin jälkeen ja samoilla kivillä on päällystetty Pietarin teitä sekä Nevajoen ja kanavien penkereitä.

Enemmän kuin Pietarin rakennushistoria, minua kiinnostivat louhinnan jäljet nykyluonnossa ja kallioissa. Olin nimittäin lukenut jostakin, että kallioon on hakattu luultavastikin 1800-luvun lopulla ohjeet miehille, jotka louhoksella työskentelivät. Jyrkänteillä kiipeilystä huolimatta en omilla reissuillani onnistunut kirjoitusta löytämään…

Louhokselle pääsee kahta reittiä – Virojoen keskustan tai Museotien kautta. Reitit on merkitty hyvin lähes jokaiseen risteykseen, eikä tällainen kesäturistikaan pääse eksymään matkalla (ainakaan vahingossa). Museotien risteyksestä mutkainen hiekkatie vie pyöräilijän perille louhokselle, kun riittävästi jaksaa polkea mäkiä ylös ja alas.

Myös louhoksen alueella parkkipaikat, Huvisaari ja itse louhos on viitoitettu. Huvisaaressa on kunnan ylläpitämä merellinen uimaranta. Harmillista kyllä, louhoksen alueella ei kuitenkaan ole opastauluja tai muutakaan informaatiota alueen historiasta. Ympäristössä on paljon sekä vakituista että mökkiasutusta ja kulkiessaan joutuu kyllä tarkasti katsomaan mistä jonkun pihamaa alkaa.

Louhokselta löytyy useita jyrkänteitä, joista vanhimmasta on louhittu Pietariin vesitse kuljetetut graniitin kappaleet. Alue on jo kasvanut täyteen komeita puita ja voi vain kuvitella kuinka hienoja ja korkeita kalliot ovat olleet ennen louhintaa... Ovathan Iisakin kirkon pylväät 17 metrisiä ja Aleksanterin monoliitti huikeat 25 m!

Lohkareiden irrottamiseksi kalliota on hakattu perinteisin menetelmin poralla ja lekalla. Melkoisen raskasta työ on varmastikin ollut, kun jättiläiskokoiset graniittimöhkäleet on pitänyt saada siististi irti. Eikä sekään ole riittänyt, sillä ne on paikan päällä muotoiltu pyöreään muotoonsa ennen kuljettamista rantaan ja sieltä meriteitse Pietariin.

 Kallioilla näkyy myös runsaasti jälkiä epäonnistuneista louhintayrityksistä, sillä erikokoisia kivikasoja on pitkin aluetta siellä täällä.

Huvisaareen vievän polun viereisestä metsiköstä on vielä juuri ja juuri erotettavissa aukio, jota pitkin valmiiksi hakatut pylväät on raiteita pitkin kuljetettu rannassa olleelle satama-alueelle. Raiteita ei enää ole olemassa, enkä kyllä olisi osannut paikkaa rautatien pohjaksi tunnistaa ilman paikallista opasta! Louhintatyöt ovat loppuneet 1900-luvun alussa, mutta siitä milloin raiteet on purettu pois minulla ei ole mitään käsitystä.

Paikkakunnan historian hyvin tuntevan mökkinaapurin ohjaamana se kaivattu kirjoituskin löytyi. Joku oli käynyt vetämässä liidulla tekstin näkyvämmäksi kuin se olisi pelkkänä hakkuujälkenä.

Louhoksella kiviä hakanneiden miesten "työehtosopimus" kuuluu siis näin: " ZE IOKA EI TOTTELE IZÄNTÄ NIIN ZE ZAPI ETZIIÄ TYÖTÄ JA LEIPÄ NEUWOLLAN IOZ HÄN TAHTO". Allekirjoituksena "TANE LARE".