Talviliikuntaa

Tammikuussa taloyhtiössämme on tehty viemäriremonttia ja kuluneella viikolla korjausmiehet ovat pyörineet asunnossamme korjauspuuhissa. Remonttihan on tarkoittanut sitä, ettei vesihanoista saa laskea vettä viemäreihin eikä WC tai suihku ole ollut käytettävissä. Ja se jos mikä aiheuttaa liikkuvalle ihmiselle yhden jos toisenkin ongelman! Tilannetta mutkistaa sopivasti vielä tammikuinen sää, kun lämpötila on vaihdellut liki kolmenkymmenen pakkasasteen ja suojasään välillä. Mutta kyllä: vaihtoehtoja löytyy, jos niitä haluaa löytää...

Viikon liikunnat alkoivat työpaikan kuntosalilla ja jatkuivat ju-jutsun merkeissä seuran treenisalilla - mikä parasta, molemmissa paikoissa on hyvät sosiaalitilat. Ei siis muuta kuin rautaa kohti kattoa, ju-jutsutekniikkaa treenaamaan ja säkkiä tai treenikaveria hakkaamaan. Lauantaina pääsin yllättäen vetämään porukoille matsitreenit, kun sovittu ohjaaja ei ilmestynytkään paikalle. Tällaisissa tapauksissa ju-jutsussa toimitaan niin, että ylimmän vyöarvon omaava henkilö ohjaa sitten treenit.

Mutta kyllä viikkoon on ulkoiluakin mahtunut. Kävellen, hölkäten ja pyöräillen. Eikä pakkanen ole haitannut, kun joulupukki osasi tuoda juuri sopivat irtohihat pakkaskeleillä käytettäväksi. Nyt eivät olkavarret enää palele!

Uloslähtiessä on kyllä saanut pakata vaatetta päälleen reilusti, mutta ulkona on ollut mukava kulkea. Kotona on sisällä ollut ehkä hieman kosteaa, kun lumikiteet kiinnittyvät höyrystyneeseen ikkunaan.

Ostin alkusyksystä maastopyörän, kun kyllästyin ainaiseen asfaltin kuluttamiseen (lähinnä työmatkalla). Ja ensimmäisten lumisateiden jälkeen, teiden jäätyessä, ostin pyörään nastarenkaat. Pyöräilykin on pakkasessa onnistunut yllättävän hyvin, kun molemmissa renkaissa on yli 350 nastaa huolehtimassa pidosta. Sohjossahan nuo nastat eivät juurikaan auta, mutta jäällä pito on ollut loistava.

Ja säässä kuin säässä viikkottainen juoksulenkki Marian kanssa tulee juostua. Kuluneella viikolla hölkkäilimme parinkympin pakkasessa Tampereen Kaupin kuntokolmosella ja Näsijärven rantaa pitkin Lapinniemen kylpylän ja Koukkuniemen vanhainkodin takana. Auringon hetkeä aikaisemmin laskettua värit olivat ihastuttavat!

Niin, ja se viemäriremontti. Asuntomme osalta se on nyt ohi. Kotonakin pääsee siis suihkuun...

Aurinkoisia pakkaspäiviä

Vuodenvaihteen jälkeen ulkona on ollut useimpina päivinä aivan ihastuttava auringonpaiste, joka houkuttelee ulkoilemaan kylmästä huolimatta. Uloslähtiessä ehtii tulla hiki, ennenkuin lämpökerraston, fleecestä valmistetun välikerroksen ja toppapukineet saa päälleen puhumattakaan kaulahuiveista, buffeista, pipoista ja arktisiin oloihin tarkoitetuista kolmisormihanskoista... Kunnolla varustautuneena on kuitenkin mukavaa tallustella harjulla tai Vesijärven (nyt jo hyvin jäätyneellä) jäällä.

Lunta on harmillisen vähän, mutta en ole varma haluaisinko samanlaista 73 cm:n lumimyräkkää kuin Merikarvialla. Vähäisessäkin lumessa on se positiivinen puoli, että kaikki näyttää paljon valoisammalta kuin syksyn mustassa sadesäässä! Ja vaikka aurinko paistaa vielä toistaiseksi kovin matalalta eikä lämmitä, valon ja varjon leikkiä on kuitenkin hauskaa yrittää kuvata. Pakkasen jäädyttämät kasvit ovat kiitollisia kuvauskohteita, jotka eivät karkaa, vaikka hanskoja pukisikin välillä päälle ja pois...

 

 

...vuodenvaihteessa jäi kuvaamatta lihavin koskaan näkemäni orava, kun tiesin, että se kipittää tiehensä ennenkuin saan kännykän esille. Ja niinhän siinä kävi: orava kiipesi puuhun pääni korkeudelle säksättämään ja katosi latvuksiin, ennenkuin sain sormikkaat pois käsistäni.

Kermankoski

Joululomareissulla itäisessä Suomessa osuimme -23°C pakkasessa Varkauden ja Joensuun väliltä löytyvälle luostaripaikkakunnalle Etelä-Savon sydämeen Heinävedelle. Tietä 476 ajeltaessa eteen osuu Kerman kylään kuuluva Kermankoski, joka virtaa Myllylahdesta Kermanvirtaan. Kermankoski on suosittu kalastuspaikka, josta nousee järvilohta, taimenta ja harjusta sekä nieriää, joka on koskessa kokonaan rauhoitettu. Kalastusta alueella on rajoitettu - vain uistelu ja perhokalastus on kosken ympäristössä sallittu.

Paikan tuntevat myös freestylemelojat, sillä koskeen on rakennettu kaksi stopparia ensisijaisesti melojien käyttöön. Käsitykseni mukaan paikka on varsin ainutlaatuinen Suomessa, sillä siellä on käytössä ns. tunnin sääntö, jota kaikkien kosken käyttäjien tulee noudattaa. Eli jos koskella on sekä melojia että kalastajia, saavat kummatkin käyttää stopparia vain tunnin kerrallaan, minkä jälkeen on taas toisen ryhmän vuoro. Melonta on myös rajoitettu tapahtuvaksi vain parittomina päivinä ja lisäksi melojien toivotaan ottavan huomioon, että aamu- ja iltahämärä ovat otollisinta kalastusaikaa.

Varsinainen Kerman kylä, josta  löytyy myös 1900-luvun alussa rakennettu, edelleen toimiva Kerman kanava, jää suuremmasta tiestä kilometrin verran sivuun.