Päivän kirkastuessa muutakin elämää alkoi näkyä: syksyn varmaankin viimeiset amiraalit lennähtivät lämmittelemään sinne mistä aurinkoa vielä löytyi, heinäsirkka yritti piiloutua kivikkoon ja hyppeli mahtavilla loikillaan paikasta toiseen. Viherlude onnistui tällä kertaa välttämään metsästysretkellä olleet sudenkorennot ja tänä kesänä harvinainen leppäkerttukin näyttäytyi.
Metsästäkin löytyi mukavasti saalista: tatteja, suppilovahveroita ja puolukoita.
Eväsretkeä Suursuolle ei kuitenkaan voittanut mikään. Onko hauskempaa kuin hyvin varustautuneena mönkiä mättäältä toiselle karpaloiden perässä tai istahtaa pitkospuille nauttimaan leipää ja kahvia tai kaikessa rauhassa ihailla suojärviä, joita vielä onneksi löytyy - kaikkia soita ei sentään vielä ole ojitettu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti