Sienimetsällä

Mitä tapahtuu, kun neljä innokasta sienestäjää suuntaa auton kohti Virojokea perjantaina työpäivän jälkeen, saapuu perille illan pimentyessä ja viettää muutaman tunnin lauantaina ja sunnuntaina luonnon aarreaitan äärellä?

Ainakin syntyy runo:

       Hei kaikki sienet, tänne pomppikaa!
       Ja ne pomppi, pomppi, pomppi koriin innoissaan.
       Niitä putsata saa
       ja paistaakin,
       ja ylityöllistetty on kuivurikin.
       Upea sadonkorjuuviikonloppu,
       siihen loppuu arkinen hoppu!

Ja runon toiveen mukaisesti sieniä löytyi. Tuttuja - kuten kantarelleja - jättiläiskoossa ja pienempiä - kuten suppilo- ja kosteikkovahveroita - satamäärin. Ja vieraampia, kuten tuhkeloksi osoittautunut ilmestys.

Kuva: Viivi Mänttäri

Hoppua siis riitti yömyöhään asti, kun lauantaipäivän aikana kerätty saalis piti saada ryöpättyä ja suolattua, keitettyä pakastuskuntoon, kuivuriin ja lasipurkkeihin sekä suoraan vakumiin ja pakkaseen. Yksi osa "keittiötä" oli ulkona portailla otsalampun valossa, toinen sisällä hellan ääressä ja kolmas saunatuvassa kuivurin kanssa.

Kuva: Ari Mänttäri

Kuva: Ari Mänttäri

Pakastin natisee liitoksistaan ja kaikki nurkat on tungettu täyteen erikokoisia lasipurkkeja. Neljän hengen ja kolmen parituntisen saaliksi tuli reilut 100 litraa tuoreita sieniä. Näillä herkutellaan ensi talvena!