Vadelmapensaan vilinä oli viikonlopun viihdettä parhaimmillaan. Kolmen lajisia luteita pyöri pensaassa useiden yksilöiden voimin. Suurin näistä kolmesta lajista oli kuparilude (Carpocoris purpureipennis), kuvaamallani yksilöllä oli pituutta varmaankin reilu sentti.
Eivätpä marjaluteetkaan (Dolycoris baccarum) kovin paljon pienempiä olleet. Marjalude on juuri se ötökkä, joka levittää marjoihin pahaa haisua ja makua. Marjalude käyttää ravintonaan mansikkaa, vadelmaa, mesimarjaa, päärynää ja peltosauniota.
Tunnistamisen kannalta minulle tuotti eniten päänvaivaa jaspislude (Peripalus strictus), joka oli selvästi edellisiä luteita pienempi. Ja vaikka jaspislude on eteläsuomessa melko yleinen, voi olla, että kyse on kuitenkin jostakin muusta kaverista.
Koiranputkilla vieraili myös kevään ensimmäinen pyjamalude, kiinnostavan näköinen punamustaraidallinen veikko, mutta se vilahti tiehensä niin nopeasti, etten ehtinyt ottaa siitä kuvaa. Mutta seuraavalla kerralla sitten.
Vadelmapuskasta tuli esiin myös muita öttiäisiä - sylkikuoriaisia. Sekä havusylkikuoriainen (Cantharis nigricans) että kaunosylkikuoriainen (Cantharis pellucida) päättivät asettua kuvattaviksi.
Vuosi sitten kesällä muistan ihmetelleeni leppäkerttujen (Coccinellidae) vähäistä määrää. Niitä ei koko kesän aikana näkynyt muutamaa yksilöä enempää. Ilokseni ne ovat tänä keväänä palanneet kamerani ulottuville monilukuisena joukkona. Leppäkertuilla onkin juhlat, kunhan ne löytävät viinimarjapensaan, jonka kirvat ovat valloittaneet!
Leppäkerttujen lisäksi minua ilahdutti kovasti hyvin sympaattisen oloinen kärsäkäs (Curculionidae), joka onnistui löytämään itselleen kaverin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti