Polku on reitti

Polku on luonnossa kulkeva reitti kahden pisteen välillä. Ja metsäisessä luonnossa on aina polkuja.
Yksi metsäpolku on puistossa, toinen viidakossa, kolmas kaukana korvessa. Polku voi olla tie tai katu, kuja tai väylä, rata tai reitti.
Se ei välttämättä kulje puiden seassa, vaan saattaa syrjähdellä pihateille ja pientareille, asfaltillekin.
Eikä aina pysytä pelkästään kuivalla maalla...

maanantai 2. toukokuuta 2016

Baskeri ja kelluvia rusinoita

Jokainen retki Virojoelle jaksaa yllättää tavalla tai toisella. Tällä kertaa en puhu uusista kuvauskohteista tai harvinaisen aikaisin nähdystä perhosesta. Vappureissulla yllätys oli puettu perinteeksi muodostuneen paikallisen kyläjuhlan muotoon, jonne - syystä tai toisesta - emme aikaisempina vuosina ole eksyneet.

Väkeä Virojoen keskustaan oli saapunut paikalle runsaasti, kuka puusiltaa kävellen, kuka isompaa tai pienempää tietä, erilaisia menopelejä ajellen. Puistoaukiolle laitetut penkit täyttyivät ihmisten iloisista ilmeistä ja pilvettömältä taivaalta paistavan auringon ansiosta ilmassa oli kevään tuntua ja lämpöä.



Paikalle oli järjestetty toimintaa niin perheen pienimmille kuin varttuneemmallekin väelle. Halutessaan väki saattoi kuunnella posetiivin soittoa tai torvimusiikkia (jota loihti ilmoille Kymenlaakson puhallinmusiikkiyhdistyksen seitsikko), saada ilmapallosta näppärästi pyöritellyn koiran, käsi- tai kasvomaalauksen, seurata puheita ja patsaan lakitusta tai nauttia vappusimaa.






Takasen puisto Virojoen partaalla keskustassa oli kunnostettu ja puiston avauspuheen pitäjän, mökkinaapurimme kuvataiteilija Jaakko Liukkosen mukaan aiemmin nuhjuisesta ja ränsistyneestä puistosta puuttuivat enää esiintymislava ja jokirantaan vievät portaat. Vielä muutama puu odottaa kaatajaansa ja opastaulut paikkaansa.



Kuvanveistäjä Johannes Takasen patsas, joka oli paljastettu 4. päivänä elokuuta 1985, on näkyvällä paikalla puistoaukiolla. Johannes Takanen on Virojoella 1849 syntynyt ja Roomassa nuorella iällä 1885 kuollut taiteilija. Tunnustettakoon, etten itse tunne Takasen veistoksia Tampereen taidemuseon kokoelmiin kuuluvaa Rebekkaa enempää...

Johannes Takanen seura on kuitenkin vuosittain laskenut patsaan juurelle kukkia aina taiteilijan syntymäpäivänä, joka muuten sattuu olemaan samana päivä kuin Jean Sibeliuksella (ja jos päivää ei joku tiedä, niin kerrottakoon, että se on 8. joulukuuta). Kukkien laskemisen lisäksi Takasta muistetaan myös vappuna - kuten niin monia patsaita ympäri Suomen - lakittamalla.

Takasen patsas ei kuitenkaan saa mitä tahansa lakkia vaan Virolahden seniorit ry:n valmistaman jättikokoisen baskerin. Lakitusvuoro vaihtuu vuosittain ja tänä vuonna lakituspuheen piti Kaakon Kamarimusiikin toiminnanjohtaja Siru Ahopelto.





Puheensa loppuun Ahopelto lainasi osuvasti Juha Hurmeen sanoja, koska "vappuna täytyy aina lausua poliittinen julkilausuma": Jos tulipalo syttyy, sammuta se. Jos työttömyys uhkaa, järjestä töitä. Jos väkivalta kutsuu, älä lähde. Jos luonto on henkitoreissaan, elvytä se. Jos typeryys raivoaa, perusta kirjasto. Jos vaalit hävitään, voita seuraavat. Jos kulttuuri kuolee, ala laulaa.



Ja niin mikä Kaakon Kamarimusiikki? Virojoella ja sen lähiympäristössä järjestetään heinäkuun 12.-16. päivä runsain mitoin laadukasta musiikkiohjelmaa. Kaakon Kamarimusiikin tulevan heinäkuun konsertit löydät TÄSTÄ.

Mikä Takasen puiston avauksessa ja patsaan lakituksessa hymyilytti eniten? Tietysti kysymys mistä voi ostaa kelluvia rusinoita ja Pyterlahden oma pappamopojengi "El Reinos"!









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti