PureBite ja Hullu Poro

Kuluneella viikolla on pitkästä aikaa ollut sen verran vapaata, että tuttujen kanssa on sovittu treffejä Tampereen keskustan ruokapaikkoihin. Alkuviikon tapaamisen olimme entisten työkaverien kanssa sopineet hotelli Ilvestä vastapäätä sijaitsevaan uudehkoon PureBite-ravintolaan. Porukassamme on sekä vannoutuneita lihanpurijoita että kasvissyöjiä, joten ravintola osoittautui loistovalinnaksi.

PureBitessa tarjoillaan nimensä mukaisesti puhdasta, lähialueella tuotetuista tuotteista valmistettua ruokaa. Makumaailma ja annokset viittaavat vahvasti Thaimaan ja osin myös Japanin suuntaan. Ruokien pohjina ovat erilaiset salaatit, wokit ja sushit. Ensimmäisellä makumatkallamme noin puolet porukasta päätyi kana-halloumi -salaattiin ja toinen puoli Phad Kra Phao -Thai wokkiin, joka koostui riisistä, chilistä, basilikasta, pavuista, bambusta ja munista. Lisäksi valitsin tarjolla olleista proteiininlähteistä jättikatkaravut. Tulisuusasteen miedoin vaihtoehto "hottis" oli varsin mieto, joten seuraavalla kerralla tiedän valitsevani "hotimman".

Jälkiruoaksi päätimme nauttia ravintolassa kookoskermaan valmistettua jäätelöä, joka kyllä vei kielen mennessään, kuten koko muukin menu. Tätä paikkaa voi hyvillä mielin suositella aasialaisen ruoan ystäville.

Useammassa porukassa olemme keskustelleet siitä, miten lapset saa käyttäytymään ravintolassa, kun ruoan saaminen kestää kauan ja paikallaan istuminen on vaikeaa. Minulla on siihen pikku vinkki. Hanki älypuhelimen kameraan satuhahmoja näyttävä sovellus. Varsinkin näin ennen joulua kiinnostus on taattu, kun tontut hyppelevät pöydällä, lattialla tai ihmisten olkapäillä. Ainakin nelivuotiaaseen kaikki satuhahmot uppoavat hyvin. Toinen hyvä vaihtoehto voi olla aarrearkku, jollaisen ex-työkaverini oli löytänyt lapsenlapselleen joululahjaksi...

Ja lisää ruokaa! Tänään kokoonnuimme Tampereen Koskikeskuksessa sijaitsevaan Hulluun Poroon joulubrunssille. Nimestä huolimatta brunssi oli monipuolinen eivätkä joulun maut mitenkään liikaa korostuneet. Sunnuntaibrunssin hinta-laatu-suhde on kohtuullinen, ja kun söimme pitkän kaavan mukaan kaksi ja puoli tuntia alkupaloista jälkiruokaan viiden - kuuden kierroksen verran, oli loppuiltapäivän täysinäinen olo taattu!

Vielä ennen joulua on muutama päivä töitä, huomenna on töissäkin vuorossa joululounas ja kotona jääkaapissa tuoresuolattu kinkku jo odottaa paistajaa!

Itsenäisyyspäivä

Muutama viikko sitten sataneesta ensilumesta ei enää ole tietoakaan ja 98. itsenäisyyspäivää on saatu ainakin Kangasalla juhlia +8 °C vesisateessa. Syksyn sateissa olen viettänyt monet illat ja viikonloput tietokoneen ääressä selvitellen äitini suvun historiaa 1600-luvun loppupuolelta nykypäivään. Siinä sivussa olen päässyt kaivelemaan esiin kalkkeutuneen historian osaamiseni, sillä Suomen rajaa on useampaan otteeseen siirrelty Kaakkois-Suomen ja Karjalan alueella milloin Ruotsin milloin Venäjän hallitessa alueitamme. Vaikka Euroopassa ja lähialueilla on tälläkin hetkellä käynnissä melkoisia myllerryksiä, saamme kuitenkin viettää juhlapäiväämme hyvinkin rauhallisissa oloissa!

Linnan juhlien etkoja ja jatkoja on mainostettu kanavalla jos toisellakin. Yle Teemalta tuli iltapäivällä perinteisesti Edvin Laineen versio Tuntemattomasta sotilaasta, mutta tänä vuonna jätin jatkosotakuvauksen katselun väliin. Linnan juhlien pukuloistoa ja tämän vuoden ilmestyksiä täytynee sentään vilkaista. Ylen sivuilla kerrotaan, että presidentinlinnan itsenäisyyspäivän vastaanotto sai alkunsa vuonna 1919, jolloin linnassa isännöi Kaarlo Juho Ståhlberg. Vieraita oli tuolloin 150 ja heille tarjottiin kahvia ja makeaa leipää. Kättely, joka on nykyisin tv-lähetysten keskiössä, sai alkunsa vuoden 1925 juhlista.

Kävelylenkki sateisessa metsässä, kotimaisesta lampaan kaslerista tehtyä pataa, muutama kupillinen pavuista jauhettua kahvia ja hyvää lukemista, siinä omat ainekseni tähän päivään. Mukavaa itsenäisyyspäivän iltaa kaikille!

Ensilumi

Olen juuri päässyt valittelemasta mustaa ja märkää marraskuuta, kun perjantaina taivaalta alkoi tulla lunta oikein kunnolla. Lumisadetta, märkää lunta ja tuulta riitti vielä lauantainakin niin, että Pirkanmaalla ja Keski-Suomessa sähköt katkesivat yli 50 000 kotitaloudelta. Puita on rysähdellyt sähköjohtojen päälle useammassa kuin yhdessä paikassa. Eivätkä sähköyhtiöt osaa luvata milloin viat saadaan korjatuksi.

Luonto on kuitenkin - pilvisestä harmaudesta huolimatta - hämmästyttävän kaunis tykkylumisine puineen. Lumen aiheuttama kuorma on saanut monet puut taipumaan ja katkeamaankin...

Kuluneiden parin päivän aikana kuvia on tullut otettua niin kännykällä kuin "oikealla" kameralla. Yksittäiset auringon säteet pilvien läpi, illan hämärä, sinisen ja punaisen monet sävyt ovat yrittäneet tallentua digimuotoon kameran muistikortille.

Jääkiteet puissa ovat kuin koru. Lähialueilla liikkuessaan huomaa, että lehdettömätkin puut voivat olla kauniita erilaisine väreineen. Lumen peittäessä risukasoja järveä kohti taipuvat oksat saavat nekin aivan uuden ilmeen.

Puiden ja taivaan heijastukset järven pintaan saavat odottamaan pakkasia, järven jäätymistä ja luisteluretkiä...

Matkalla jossain Itä-Suomessa

Itäisessä Suomessa oli viikonloppuna jo täysi talvi, kun kävimme siellä pidennetyn viikonlopun ja synttärijuhlien merkeissä. Olimme kuvitelleet tekevämme reissun vielä kesärenkailla, mutta onneksi tuli vilkaistua säätiedotuksia pari päivää ennen lähtöä! Lunta tuprutteli Pohjois-Karjalassa ja Savon rajalla mennen tullen, mikä toisaalta ei haitannut yhtään, kun ulkona oli huomattavasti valoisampaa kuin täällä Hämeessä. Eikä talvinen sää muutenkaan ikävältä tuntunut, sillä vielä ei ollut kovin kylmää. Sitä paitsi syksyinen, märkä pimeys on huomattavasti tylsempää.

Itä-Suomessa ei tylsyydestä ollut tietoakaan, kun suuntasimme Joensuun ainoaan nepalilaiseen ravintolaan Mount Ganeshiin ruokailemaan. Ravintola sijaitsee lähellä toria, vanhan linja-autoaseman rakennuksessa. Vanha linja-autoasema herättää runsaasti muistoja siitä, kun pikkutyttönä tuli odoteltua bussia kerran jos toisenkin musiikkiopistolta kotiin palattaessa. Silloin kauan sitten se viimeinen bussi kotiin lähti klo 20.20, joten kun orkesteri tai soittotunnit kahdeksalta loppuivat, ei asemalla pitkään tarvinnut notkua...

Ravintolassa oli paljon ruokailijoita, mutta palvelu oli siitä huolimatta nopeaa ja ystävällistä. Ruoka oli hyvää ja sopivasti mausteista, kuten itämaisiin herkkuihin sopiikin. Ja kuten useissa muissakin paikoissa, ruokaa riittää kyllä nälkäisimmällekin seurueen jäsenelle!

Kun kotona oli lisäksi tarjolla karpaloilla, kermavaahdolla ja tikkareilla koristeltu kakku, kannatti käydä rentoutumassa matkalla jossain Itä-Suomessa.

Yltä ja Alta - tilataidetta Pinsiössä

Yltä ja Alta on amerikkalaisen Nancy Holtin taideteos, joka on saanut vaikutteita muun muassa muinaisista arkeologisista kohteista kuten Perun Naszca Lines ja Englannissa sijaitseva Uffingtonin Valkoinen Hevonen. Paikalliset opastaulut kehottavat aloittamaan alueen tarkastelun Pinsiön laavulta, josta aluetta (lue: sorakuoppaan rakennettuja "tunneleita") voi katsella koko laajuudessaan.

Laavulle pääsee autolla tai tilataideteoksen parkkipaikalta pientä polkua pitkin kävellen. Laavulla on tulentekopaikka, joten halutessaan sinne voi tehdä pidemmänkin eväsretken.

Kaikki teoksen tunnelit on suunnattu pohjois-etelä tai itä-länsi linjalle. Tunneleiden risteyskohta on vertauskuvallinen maailman keskipiste, jossa nämä neljä pääilmansuuntaa yhtyvät. Ilmeisesti turvallisuussyistä kohti taivasta osoittava tunneli on peitetty ristikolla... Alueelle on rakennettu myös kolme pyöreää lampea, joista taivas heijastuu. Ne kuvaavat "maan silmiä" seneca-intiaanien tarustoon pohjautuen.

Nancy Holt aloitti teoksen suunnittelun 1990-luvun alussa. Hänen kerrotaan sanoneen, että "Maisema toi minulle elävästi mieleen kuvat, joita Apollo 11 lähetti maahan avaruudesta". Teoksen tarkoituksena oli luoda esteettinen maisemointi entiselle soranottopaikalle. Yltä ja Alta -teos valmistui vuonna 1998.

Alueen esitteen mukaan "Pehmeästi kaartuvan maavallin lävistävät suorat tunnelit luovat ihmisen rakentaman geometrisen ja luonnon muovaaman orgaanisen muodon vuoropuhelun. Teos antaa aihetta pohtia vastakkaisuuksia: lähellä-kaukana, heijastus-todellisuus, kokonaisuus-yksityiskohta, ilma-maa. Samalla Yltä ja Alta tutkii orientoitumista tilaan sekä taivaan ja maan välistä suhdetta".

Tilataideteos Yltä ja Alta löytyy Hämeenkyröstä 3-tien varresta osoitteesta Sasintie 555, Pinsiö. Taideteosta voi tutkia maan tasolta sorakuopan pohjalta, tunneleista, teoksen päältä ja sen ympäristössä kulkevilta poluilta.