Talviliikuntaa

Tammikuussa taloyhtiössämme on tehty viemäriremonttia ja kuluneella viikolla korjausmiehet ovat pyörineet asunnossamme korjauspuuhissa. Remonttihan on tarkoittanut sitä, ettei vesihanoista saa laskea vettä viemäreihin eikä WC tai suihku ole ollut käytettävissä. Ja se jos mikä aiheuttaa liikkuvalle ihmiselle yhden jos toisenkin ongelman! Tilannetta mutkistaa sopivasti vielä tammikuinen sää, kun lämpötila on vaihdellut liki kolmenkymmenen pakkasasteen ja suojasään välillä. Mutta kyllä: vaihtoehtoja löytyy, jos niitä haluaa löytää...

Viikon liikunnat alkoivat työpaikan kuntosalilla ja jatkuivat ju-jutsun merkeissä seuran treenisalilla - mikä parasta, molemmissa paikoissa on hyvät sosiaalitilat. Ei siis muuta kuin rautaa kohti kattoa, ju-jutsutekniikkaa treenaamaan ja säkkiä tai treenikaveria hakkaamaan. Lauantaina pääsin yllättäen vetämään porukoille matsitreenit, kun sovittu ohjaaja ei ilmestynytkään paikalle. Tällaisissa tapauksissa ju-jutsussa toimitaan niin, että ylimmän vyöarvon omaava henkilö ohjaa sitten treenit.

Mutta kyllä viikkoon on ulkoiluakin mahtunut. Kävellen, hölkäten ja pyöräillen. Eikä pakkanen ole haitannut, kun joulupukki osasi tuoda juuri sopivat irtohihat pakkaskeleillä käytettäväksi. Nyt eivät olkavarret enää palele!

Uloslähtiessä on kyllä saanut pakata vaatetta päälleen reilusti, mutta ulkona on ollut mukava kulkea. Kotona on sisällä ollut ehkä hieman kosteaa, kun lumikiteet kiinnittyvät höyrystyneeseen ikkunaan.

Ostin alkusyksystä maastopyörän, kun kyllästyin ainaiseen asfaltin kuluttamiseen (lähinnä työmatkalla). Ja ensimmäisten lumisateiden jälkeen, teiden jäätyessä, ostin pyörään nastarenkaat. Pyöräilykin on pakkasessa onnistunut yllättävän hyvin, kun molemmissa renkaissa on yli 350 nastaa huolehtimassa pidosta. Sohjossahan nuo nastat eivät juurikaan auta, mutta jäällä pito on ollut loistava.

Ja säässä kuin säässä viikkottainen juoksulenkki Marian kanssa tulee juostua. Kuluneella viikolla hölkkäilimme parinkympin pakkasessa Tampereen Kaupin kuntokolmosella ja Näsijärven rantaa pitkin Lapinniemen kylpylän ja Koukkuniemen vanhainkodin takana. Auringon hetkeä aikaisemmin laskettua värit olivat ihastuttavat!

Niin, ja se viemäriremontti. Asuntomme osalta se on nyt ohi. Kotonakin pääsee siis suihkuun...

Aurinkoisia pakkaspäiviä

Vuodenvaihteen jälkeen ulkona on ollut useimpina päivinä aivan ihastuttava auringonpaiste, joka houkuttelee ulkoilemaan kylmästä huolimatta. Uloslähtiessä ehtii tulla hiki, ennenkuin lämpökerraston, fleecestä valmistetun välikerroksen ja toppapukineet saa päälleen puhumattakaan kaulahuiveista, buffeista, pipoista ja arktisiin oloihin tarkoitetuista kolmisormihanskoista... Kunnolla varustautuneena on kuitenkin mukavaa tallustella harjulla tai Vesijärven (nyt jo hyvin jäätyneellä) jäällä.

Lunta on harmillisen vähän, mutta en ole varma haluaisinko samanlaista 73 cm:n lumimyräkkää kuin Merikarvialla. Vähäisessäkin lumessa on se positiivinen puoli, että kaikki näyttää paljon valoisammalta kuin syksyn mustassa sadesäässä! Ja vaikka aurinko paistaa vielä toistaiseksi kovin matalalta eikä lämmitä, valon ja varjon leikkiä on kuitenkin hauskaa yrittää kuvata. Pakkasen jäädyttämät kasvit ovat kiitollisia kuvauskohteita, jotka eivät karkaa, vaikka hanskoja pukisikin välillä päälle ja pois...

 

 

...vuodenvaihteessa jäi kuvaamatta lihavin koskaan näkemäni orava, kun tiesin, että se kipittää tiehensä ennenkuin saan kännykän esille. Ja niinhän siinä kävi: orava kiipesi puuhun pääni korkeudelle säksättämään ja katosi latvuksiin, ennenkuin sain sormikkaat pois käsistäni.

Joulu meni jo

Niin, joulu meni jo. Vuosi 2016 alkoi lumettomalla ja tuulisella pakkaspäivällä. Viimasta huolimatta päätimme tehdä pienen kävelyretken Haralanharjulla, josta löytyvät sekä 2009 rakennettu näkötorni että Zacharias Topeliuksen (1818–1898) muistoksi pystytetty kivipaasi. Näkötorni on järjestyksessään kolmas, sillä kaksi ensimmäistä, vuosina 1895 ja 1932 valmistuneet tornit tuhoutuivat tulipaloissa.

 

Topelius vietti useampia kesiään Kangasalan maisemissa, jotka ovat innoittaneet hänen laulutekstejään kuten Gabriel Linsenin säveltämänä tutuksi tulleen "Kesäpäivä Kangasalla". Toistuvaa keskustelua aiheuttaa kysymys siitä, miltä Kangasalan harjulta näkyvät sekä Längelmävesi että Roineen armaiset aallot - vai onko kyseessä kenties sanoittajan ottama vapaus... Muistomerkkiin on kaiverrettu teksti "Sinulle kiitos ja siunaus valon laulaja Zacharias Topelius. Kotiseutumme kuvaajalle, Kesäpäivä Kangasalla laulun kirjoittajalle 20.6.1853. Muistomerkin pystytti 11.6.1949 Suinulan nuorisoseura".

Mainitun Haralanharjun näkötornin lisäksi Kangasalta löytyy kolme muuta näkötornia: Vehoniemenharjun näkötorni, joka sijaitsee näppärästi automuseon vieressä (otin sieltä joitakin kuvia kesäisen pyöräretkeni yhteydessä), Keisarinharjun näköalatasanne Mobilian autokylän lähistöllä (siitäpä minulla ei taida olla yhtään kuvaa) sekä vajaan kilometrin päästä kotoa sijaitseva Kirkkoharjun näkötorni, josta otin syksyisellä lenkillä muutaman kuvan.

PureBite ja Hullu Poro

Kuluneella viikolla on pitkästä aikaa ollut sen verran vapaata, että tuttujen kanssa on sovittu treffejä Tampereen keskustan ruokapaikkoihin. Alkuviikon tapaamisen olimme entisten työkaverien kanssa sopineet hotelli Ilvestä vastapäätä sijaitsevaan uudehkoon PureBite-ravintolaan. Porukassamme on sekä vannoutuneita lihanpurijoita että kasvissyöjiä, joten ravintola osoittautui loistovalinnaksi.

PureBitessa tarjoillaan nimensä mukaisesti puhdasta, lähialueella tuotetuista tuotteista valmistettua ruokaa. Makumaailma ja annokset viittaavat vahvasti Thaimaan ja osin myös Japanin suuntaan. Ruokien pohjina ovat erilaiset salaatit, wokit ja sushit. Ensimmäisellä makumatkallamme noin puolet porukasta päätyi kana-halloumi -salaattiin ja toinen puoli Phad Kra Phao -Thai wokkiin, joka koostui riisistä, chilistä, basilikasta, pavuista, bambusta ja munista. Lisäksi valitsin tarjolla olleista proteiininlähteistä jättikatkaravut. Tulisuusasteen miedoin vaihtoehto "hottis" oli varsin mieto, joten seuraavalla kerralla tiedän valitsevani "hotimman".

Jälkiruoaksi päätimme nauttia ravintolassa kookoskermaan valmistettua jäätelöä, joka kyllä vei kielen mennessään, kuten koko muukin menu. Tätä paikkaa voi hyvillä mielin suositella aasialaisen ruoan ystäville.

Useammassa porukassa olemme keskustelleet siitä, miten lapset saa käyttäytymään ravintolassa, kun ruoan saaminen kestää kauan ja paikallaan istuminen on vaikeaa. Minulla on siihen pikku vinkki. Hanki älypuhelimen kameraan satuhahmoja näyttävä sovellus. Varsinkin näin ennen joulua kiinnostus on taattu, kun tontut hyppelevät pöydällä, lattialla tai ihmisten olkapäillä. Ainakin nelivuotiaaseen kaikki satuhahmot uppoavat hyvin. Toinen hyvä vaihtoehto voi olla aarrearkku, jollaisen ex-työkaverini oli löytänyt lapsenlapselleen joululahjaksi...

Ja lisää ruokaa! Tänään kokoonnuimme Tampereen Koskikeskuksessa sijaitsevaan Hulluun Poroon joulubrunssille. Nimestä huolimatta brunssi oli monipuolinen eivätkä joulun maut mitenkään liikaa korostuneet. Sunnuntaibrunssin hinta-laatu-suhde on kohtuullinen, ja kun söimme pitkän kaavan mukaan kaksi ja puoli tuntia alkupaloista jälkiruokaan viiden - kuuden kierroksen verran, oli loppuiltapäivän täysinäinen olo taattu!

Vielä ennen joulua on muutama päivä töitä, huomenna on töissäkin vuorossa joululounas ja kotona jääkaapissa tuoresuolattu kinkku jo odottaa paistajaa!

Itsenäisyyspäivä

Muutama viikko sitten sataneesta ensilumesta ei enää ole tietoakaan ja 98. itsenäisyyspäivää on saatu ainakin Kangasalla juhlia +8 °C vesisateessa. Syksyn sateissa olen viettänyt monet illat ja viikonloput tietokoneen ääressä selvitellen äitini suvun historiaa 1600-luvun loppupuolelta nykypäivään. Siinä sivussa olen päässyt kaivelemaan esiin kalkkeutuneen historian osaamiseni, sillä Suomen rajaa on useampaan otteeseen siirrelty Kaakkois-Suomen ja Karjalan alueella milloin Ruotsin milloin Venäjän hallitessa alueitamme. Vaikka Euroopassa ja lähialueilla on tälläkin hetkellä käynnissä melkoisia myllerryksiä, saamme kuitenkin viettää juhlapäiväämme hyvinkin rauhallisissa oloissa!

Linnan juhlien etkoja ja jatkoja on mainostettu kanavalla jos toisellakin. Yle Teemalta tuli iltapäivällä perinteisesti Edvin Laineen versio Tuntemattomasta sotilaasta, mutta tänä vuonna jätin jatkosotakuvauksen katselun väliin. Linnan juhlien pukuloistoa ja tämän vuoden ilmestyksiä täytynee sentään vilkaista. Ylen sivuilla kerrotaan, että presidentinlinnan itsenäisyyspäivän vastaanotto sai alkunsa vuonna 1919, jolloin linnassa isännöi Kaarlo Juho Ståhlberg. Vieraita oli tuolloin 150 ja heille tarjottiin kahvia ja makeaa leipää. Kättely, joka on nykyisin tv-lähetysten keskiössä, sai alkunsa vuoden 1925 juhlista.

Kävelylenkki sateisessa metsässä, kotimaisesta lampaan kaslerista tehtyä pataa, muutama kupillinen pavuista jauhettua kahvia ja hyvää lukemista, siinä omat ainekseni tähän päivään. Mukavaa itsenäisyyspäivän iltaa kaikille!